Voi kauheaa, olen unohtanut teidät aivan täysin... Olen todella pahoillani!

Muistatteko, kun joskus kirjoitin siitä, että minusta on kivaa puhua muille koirille lenkkien aikana? En enää halua sitä niin paljoa kuin ennen. Välillä tapaamme muita koiria, joille minulla ei ole asiaa ollenkaan. Ihmettelen sitä, kuinka isäntäni voi olla iloinen tuppisuustani...

Isäntä sanoo, että sen jälkeen kun täytin kaksi vuotta, niin olen alkanut aikuistua. Siitä en tiedä, sillä minusta on kiva pelleillä isäntäni kanssa kaikesta huolimatta. Minusta on alkanut kuitenkin tuntua siltä, että isäntäni antamat komennot eivät ole turhia ja noudatan niitä paremmin kuin teininä tai ihan pentuna. Minusta on kiva ja isäntäni tykkää siitä, että lenkeillä kun kysyn häneltä suuntaa, niin hän näyttää vain kädellään mihin mennään tai jos kysyn häneltä suuntaa, niin hän kertoo sen automaattisesti. Yhteistyömme sen suhtee alkaa olla mutkatonta ja ennen kaikkea sanatonta.

En muista, olenko puhunut siitä, että tykkään nukkua isäntäni kassa. Minä painaudun häneen kiinni tavalla tai toisella ja jos en jostain syystä ota häneen kontaktia, niin hän ottaa tassustani kiinni tai rapsuttelee minua. Hän ymmärtää myös, jos haluan joskus olla omassa rauhassani ja miettiä asioita. Hän on viisas mies.

Luotan isäntääni täysin ja kerron teille pari esimerkkiä miksi. Viime keväällä eräs koira juoksi erään talon pihalta luokseni kertomaan asioita ja siitä isäntäni ei tykännyt. Minä sanoin tälle toiselle koiralle, etten ole juttutuulellä, mutta hän vain jatkoi puhumistaan, joten isäntäni otti ohjat käsiini. Haistoin sen isännästi, että nyt tämän toisen koiran on parempi mennä muualle juttelemaan ja onneksi toisen koiran emäntä tuli hakemaan tämän koiran. Olen kiitollinen isännälleni, että hän jutteli tämän koiran kanssa, sillä minä en jaksnaut.

Toinen kerta tapahtui noin kuukausi sitten meidän ollessa päivälenkillä. Mopopojat tulivat ajelemaan mopoilla alueelle, joilla he eivät olisi saaneet olla ja minä menin kertomaan siitä heille. Pojat eivät kuitenkaan uskoneet minua, joten onneksi isäntäni tuli perässäni ja jatkoi keskustelua poikien kanssa. Isäntäni ääni ja puhetapa olivat sellaiset, että minä jäin suosiolla isäntäni taakse kuuntelemaan hänen puhettaan ja pojatkin uskoivat isäntääni heti eivätkä alkaneet kinastelemaan hänen kanssaan. Jos totta puhutaan, niin isäntäni äänensävy oli sellainen, että taisin vähän lirauttaa pissiä minäkin häntä kuunnellessani. Pojat ajoivat moponsa muualle ja saatoimme isäntäni kanssa jatkaa lenkkiämme häiriöttä.

Tähän loppuun kehaisen sen verran, että minusta on tullut maailmankuulu julkkis! Isäntäni on ottanut minusta kuvia ja lähettää ne sellaiseen puhelinpalveluun, jossa ihmiset voivat katsoa koirakuvia. Minusta otetut kuvat keräävät kauheasti katsojia, ja siitä minä olen ylpeä!

Nyt minä syön iltapalani ja lähdemme iltalenkille. Isäntä laittaa päähänsä ajovalon, jotta voimme kulkea pimeillä metsäpoluilla ihan kuin päivänvalossa.

Hei hei!