Muksujen eilinen peli oli pääosin aivan jotain muuta, mitä olen tottunut näkemään. Lopputulos oli siis meille voitokas 5-3, kun vastustaja oli kuitenkin suhteellisen laadukas ja pelannut meitä ylemmässä sarjassa ja voittanut sen. Tosin, joukkue oli sekoitus meidän sarjassa rämpineen ja ton ylemmän sarjan voittaneen pelaajia, joten eivät olleet ihan parhaalla kokoonpanolla kuitenkaan liikkeellä.

Noista kolmesta päästetystä maalista yksi oli oikea tilannemaali ja niitä maalien pitää ollakin kumpaankin päähän, jotta peli olisi laadukas. Toinen maali tuli siitä, kun maalineduspeli takelteli ihan tolkuttomasti ja pojat pyöri maalinedustalla kuin biljardipallot avauslyönnin jälkeen ja näin vastustaja pääsi tekemään helposti maalin. Poikien tullessa vaihtoon tokaisin myrkyllisellä äänellä: "Jos te ette oikeasti jaksa puolustaa, niin voitte lähteä samantien kotiin." Kaikki katsoivat lattiaa häpeissään. Tokaisin siksi, että tätä asiaa on käyty läpi koko kevät ja nyt meni nenänkaiveluksi.

Kolmas maali tuli siitä, ettei meidän hyökkääjät pitäneet vastustajan puolustajia opitusti kiinni, vaan päästivät pakin tekemään lerpun kaukolaukauksen, joka lurpsahti maaliin. Tämä on myöskin asia, jota ollaan käyty koko kevät läpi ja lienee sanomattakin selvää, etten ollut välttämättä ihan hiljaa tai kritiikitön :D ...etenkin kun tämä maali tuli pian toisen jälkeen. Palautetta pitää antaa niin hyvässä kuin pahassa ja nää kaksi tapausta toin vähän korostetusti esille, kyllä pojat saa multa myös positiivistakin palautetta, muutenhan homma ei olisi toiminut tähän asti.

Nyt siihen aivan jotain muuta -osaan. Pojat pelasivat ison osan pelistä tavalla, jota en ole heidän nähnyt tekevän aiemmin. Esimerkiksi avaukset lähtivät luontevasti, yleensä laitaan, josta laituri siirsi pallon sentterille, joka taas siirsi pallon takaisin äskeiselle laiturille, joka oli rynnännyt eteenpäin. Laituri kuljetti pallon nurkkaan, sentteri tuli mukana lätkätermein p-pisteelle ja toinen laituri ryntäsi suoraan maalille. Ekan laiturin ja sentterin yhteistyöllä pallo saatiin kulmasta vastustajan maalille ja kas, verkko heilui. Itse asiassa tän tyyppisiä asioita ollaan opeteltu, mutta niiden soveltaminen on tähän mennessä ollut kaavamaista ja väkinäistä, nyt noi jutut tuli itsestään ja vapautuneesti. Peli toimi muutenkin vapautuneesti, pojat ajattelivat itsenäisesti eikä mun tarvinnut kauheasti hoitaa pelinohjaamista kaukalon reunalta, itse asiassa huudin ohjeita todella vähän. Kysyin muksulta äsken, että mitä mää tein eri tavalla kuin aiemmin. Poika vastasi hymyillen, että "sää olit hiljaa" :D

Edellisen lisäksi pojat malttoivat rakentaa kuviot kunnolla ja lopputuloksena olikin taidokkaita mutta siltikin järkeviä kuvioita eikä liian pitkälle vietyjä kikkailuja. Välillä meinasi mennä liian pitkälle mutta pojat malttoivat kuitenkin mielensä. Tietysti rakentelujen haittapuolena on se, että laukausten määrä vähenee mutta siitä se pelisilmä ja peliäly kehittyy, nyt ollaan kuitenkin jo hyvällä matkalla kehityksessä.

Meillä on ollut melkein parin viikon tauko reenaamisesta Pääsiäisestä johtuen ja se taisi tehdä pojille hyvää psykologisesti. Ehtivät tietämättään haudutella kevään mittaan käytyjä asioita ja nyt ne alkavat siirtyä oikeasti käyttöön ja ennen kaikkea luontevasti. Mutta mikä parasta, pojat ovat alkaneet pelata oikeasti joukkueena ja kehittyneet joukkuepelaajina sen sijaan, että pelaisivat yksilöinä kuten ennen mun mukaantuloa. Hitto, että mää olen ylpeä niistä!