Juhannus vietetty. Ilma oli sateinen ja mikäli ei satanut, itikat valloittivat juhannuksenviettopaikan. Viime juhannus oli vain kylmä ja tuulinen, mutta ulkona saattoi silti olla, näin ei käynyt tänä juhannuksena. Mulla on kalareissujen kokemusten perusteella ihan huippua hyttysmyrkkyä, joka jo vähäisessä määrin käytettynä on estänyt itikoiden ja muiden pörriäisten iholle tulemisen, mutta ei tällä kertaa. Hyttysmäärä oli niin iso, että pienikin suojaamaton alue keräsi itseensä kaikki sille pinta-alalle mahtuvat hyttyset...kolmena kerroksena... Simmottis.

Masan matkaaminen jussinviettopaikkaan vähän jännitti mutta turhaan. Masa nukkui nätisti koko matkan lukuunottamatta kahta välipysähdystä, jolloin pääsi hänkin vähän jaloittelemaan. Masan ihmetys oli suuri kun päästiin perille, sillä hän pääsi tallustelemaan täysin vapaasti. Ensi alkuun meni hetki, että hoksasi tilanteen ja sitten "Jeeee!!!" :D  Ympärillä oli tuttuja ihmisiä, joten Masa vapautui todella nopeasti ja alkoi tutustua alueeseen mielenkiinnolla. Mitä kävelin ympäriinsä, niin Masa ei päästänyt mua silmistään eikä kymmentä metriä kauemmaksi, kun jo kipitti kauhealla vauhdilla mut kiinni ja kun meni vähän edelle, niin katseli koko ajan taaksepäin, että tulenko mää ihan varmasti perässä.

Jossain vaiheessa iltaa saapui meidän toinen koira ja siitähän se riemu sitten repesi. Masa ja kumppani telmivät koko torstain ja perjantain sillä vauhdilla, että Masa unohti ottaa pentupäikkärit ja oli perjantai-iltana ihan sippi. Viikonloppu meni koirilla pääasiassa keskinäisissä leikeissä ja mikäs leikkiessä kun saivat olla täysin vapaana. Viikonloppu meni koiruuksilla rattoisasti ja kun sunnuntaina lähdettiin ajamaan kotia kohti, niin pettymyksen näki vesselin silmistä. Nukahti taas takapenkille ja nukkui nätisti koko matkan.

Viikonloppuna Masalle tuli taas yksi uusi asia eteen: hyttyset ja niiden aiheuttamien paukamien kutina. Reppana oli torstai-iltana ihan vauhkona kun ihmetteli miksi kutisee ja yritti juosta kutinaa karkuun. Seuraavina päivinä oli iltaisin niin sippi, ettei jaksanut kiinnostua kutinasta ollenkaan vaan sammui petiinsä kuin saunalyhty. Sunnuntaina kotimatkan alkaessa meni taas vartin verran ötökänpuremien vikisemiseen mutta onneksi nukahti eikä asia haitannut enää.

Tarpeiden teko meni hienosti. Perjantaiaamuna paperilla oli tortut ja pissat mutta lauantaiaamusta paperi oli koskematon. Oppi aika nopeasti tekemään tarpeensa ulos ja vieläpä siten, ettei kiinteämmät jätökset olleet edes kulkuteillä. Sunnuntaiaamusta paperilla oli pissat mutta ei yhtään pökälettä. Kotiinpäästyä paperi löytyi taas aiempia päiviä helpommin, joten vähin erin alkaa oppi mennä perille.

Aamu- ja iltalenkit on Masalle vähän kauhistus eikä millään malttaisi lähteä kävelemään. Tähän asti olen tehnyt siten, että olen kyykistynyt ja houkutellut Masan jatkamaan matkaa ja muutaman tällaisen houkuttelun jälkeen Masa onkin tullut perässä aivan kiltisti. Nyt olen pari kertaa tehnyt sillai, että Masan istahtaessa ja lopettaessa kävelyn, olen vain hennosti vetänyt hihnasta pojan mukaani ja jatkanut matkaani, kiltisti on lähtenyt tulemaan. Näitä protesti-istahtamisia on alkuun aina muutama mutta sen jälkeen matka sujuu lenkin pituudesta riippumatta hienosti. Päivälenkit menee aina mainiosti, joten aamuisin ja iltaisin lienee kyse vain väsymyksestä eikä Masa millään malttaisi lähteä enää mihinkään vaan telmisi mielellään kotona.

Masa on taas kasvanut. Viikko sitten mittasin Masalle pituutta kuusi kämmenenleveyttä ja eilen mittaa oli jo 6,5 kämmenenleveyttä. Jalat pitenevät koko ajan ja pienet rusinasilmät alkavat muuttua mantelisilmiksi. Kuono ei ole vielä merkittävästi pidentynyt mutta pää alkaa kuitenkin jo muistuttaa collien päätä. Mutta se äänimaailma, mitä Masa päästää suustaan :D  Haukottelu on muuttunut äänekkääksi, on oppinut murisemaan ja kaikki ne äänet, joita Masa päästää leikkiessään, on jotain, jota koirien suusta ei ole tottunut kuulemaan :D  Toivottavasti ei unohda ääntelyään vanhetessaan, sitä on hauska seurata.

Äänimaailman lisäksi Masa on alkanut osoittaa mieltään ja näinä hetkinä menee yleensä omalle patjalleen nukkumaan eikä hakeudu mun seuraan. Yksi tapaus oli silloin, kun Masa kisaili luusta toisen koiran kanssa ja kun mää istuin lattialla, niin vanhempi tiputti kisavälineenä olleen luun mun jalkojen väliin katsoen samalla silmiin, että mun pitää pitää huoli luusta Masan katsellessa taustalta, että "Anna mulle...anna mulle!" En koskenut luuhun ollenkaan, jolloin vanhempi koira otti luun takaisin itselleen ja Masa meni patjalleen mököttämään eikä tullut enää loppuiltana mun seuraan ollenkaan :D  Toinen tapaus sattui eilen, kun kutsuin toisen koiran luokseni ja aloin rapsuttamaan. Masa katseli tilannetta kauempaa ja kutsuin hänetkin luokseni rapsutettavaksi. Yllättävää kyllä Masa ei saanut mustasukkaisuusreaktiota, vaan tuli luokseni mutta lähti samantien pois ja meni taas patjalleen mököttämään nukkuen loppuillan siinä. Menin ihan kiusallani Masan luokse ennen nukkumaanmenoani ja aloin rapsuttelemaan, jolloin anteeksianto oli selkeästi tapahtunut ja Masa alkoi pureskella mun sormia totuttuun tapaan ja nojasi päänsä mun kättä vasten. Tässä vain kaksi esimerkkiä monesta vastaavasta mutta kuvastavat veijarin teatraalista luonnetta aika hyvin :D

Toinen esimerkki teatteritaidoista. Käytiin vanhemman pojan kanssa koiralenkillä ja takaisin tullessa vanhempi koiruus alkoi tapansa mukaan kotioven lähellä piehtaroida nurmikolla leveä hymy kasvoillaan. Tottahan toki Masa luuli, että nyt leikitään, joten hyppäsi innoissaan isoveljensä päälle. Velipoika kierähti, Masa jäi vähän alle mutta ei ulvahtanut, ei mitään, joten lähdettiin jatkamaan matkaa kotiin ne viimeiset metrit. Poika sanoi, että Masa painoi prseen penkkiin eikä liiku mihinkään. Katsoin ja kutsuin Masaa, jolloin vesseli liikkui vaivalloisesti takajalkaansa ontuen ja surkea ilme naamalla. Kun päästiin sisälle, niin Masa toppasi eteiseen otti surkean ilmeen naamallensa ja ihan kuin olisi todennut: "Mää kualen. Antakaa kynä ja paperia, niin teen testamenttini. Puruleluni voitte antaa isoveljelle. Aijaijai...sattuu...koskee...silmissä pimenee ja maailma sumenee. Tää on menoa nyt. Hyvästi kaikille."

Rapsuttelin vesseliä hetken, joka käpertyi mun jalkojen juureen ilme vieläkin surkeana. Otin kengät pois ja suuntasin keittiötä kohti sanoen koirille: "Nonni, tulkaas hakemaan lenkkiherkut." Masa lähti laahustamaan ilme vieläkin surkeana ja säälittävästi takajalkaansa nilkuttaen, mutta kun mulla oli herkku kädessä, niin ilme kirkastui, jalkavamma unohtui ja sain taas varoa sormiani. Toi veijari on välillä niin teatraalinen, että välillä naurattaa oikeasti.

Sinne se vesseli jäi tänäkin aamuna katselemaan tuulikaappiin kun mää lähdin töihin. Tällä kertaa ei haukkunut tai ulvonut perään, katseli vain haikeasti kun laitoin oven perässäni kiinni. Alkaa oppia, että vaikka lähdenkin pois, niin tulen silti aina takaisin. Täytyykin etsiä pokkari ja laittaa se käyttökuntoon, jotta saisi blogiin vähän kuviakin vesselistä.