Keittää edelleen - ja todella voimakkaasti. Kirjoitin eilen joukkueenjohtajalle pari vähän jyrkempää sähköpostia viimeaikaisista asioista ja liitin junioripäällikön mukaan keskusteluun ja tilanne on nyt se, että olen kahden vaiheilla, heitänkö kintaat suoraan tiskiin vai pidetäänkö vanhempainilta ilmapiirin puhdistamiseksi. Suutun todella harvoin ja lauhdun yleensä nopeasti, nyt ketutus on kestänyt jo lauantai-iltapäivästä asti ja se ei ole ollenkaan hyvä merkki. Eilisten viestien perusteella haluavat vakaasti pitää mut seuran palveluksessa ensi kaudellakin, mutta mää en osaa sanona omalta kohdaltani, viitsinkö enää panostaa toimintaan. Mun kielteisellä päätöksellä voi olla kauaskantoisia seurauksia poikien suhteen, kuten se, että kyseinen joukkue hajoaa/hajotetaan, mikäli korvaavaa valkkua ei löydy ja sekin mun pitää yrittää huomioida omassa päätöksenteossani. Paska tilanne. Totesin eilen viimeisessä junnupäällikölle lähettämässäni viestissä, etten sano kauaskantoisemmista asioista sillä hetkellä yhtään mitään, sillä saattaisin tehdä vääriä päätöksiä. Mulla on tänään illalla palaveri junioripäällikön kanssa, katsotaan nyt, mikä on keskustelun lopputulos ja tartteeko vanhempainiltaa ylipäätään pitää.

Ottaa päähän tää nykyajan hyysäämiskulttuuri. "Yhyy...valkku huusi pelaajille kentällä, pojat saattavat saada pelkotiloja...yhyy..." V*ttu, mitä touhua. Mun tehtävä on saada kasvatettua muksut joukkuepelaajiksi ja tekemään heidät pelitilanteessa oikeita asioita, silloin ei todellakaan puhuta kentällä oleville pelaajille normaalilla äänellä, vaan äänenkäytön oon oltava sellaista, että se menee pienten korvien läpi pieniin kuuloelimiin pelitilanteen tuomasta jännityksestä huolimatta ja se saattaa kuulostaa vanhempien korviin vähän rajulta. Pojat eivät ole valittaneet, vaan katselevat hymyillen tai nauraen mun äänenkäyttöä, mutta ehkä se saattaa näyttää katsomossa istuvan äidin silmiin pelokkaalta. Toistan: V*ttu, mitä touhua.

Kipaisin tässä välissä työmaalla katsomassa meininkiä ja samalla sain tehtyä päätökseni jatkamisesta ja vanhampainillasta. Hoidan tän pestin kunnialla loppuun viimeiset sarjapelit ja finaalihuipentuma mukaanlukien ja teen sen jälkeen lopullisen päätökseni. Jos jatkan, niin pidetään kauden päätteeksi vanhempainilta, jossa käsitellään kauden tapahtumat, nää tapahtumat ja mitä kaikkea muuta mieleen juolahtaa. Jos en jatka, niin totean finaalipelien jälkeen, että saavat pitää tunkkinsa ja vanhempainiltansa miten lystäävät.

Joukkueessa on tullut ikäänkuin sellainen kulttuurien yhteentörmäys, joka on aiheutunut siitä, että systeemit muuttui ihan yhtäkkiä kaikessa suhteessa. Olen yrittänyt hoitaa asioita omalla tavallani ja jojo on tietenkin jatkanut omaa tapaansa toimia, joka on toiminut niiden kahden lapatossun kanssa, jotka ovat vaan olleet tyytyväisiä, kun joku muu on hoitanut hommat heidän puolestaan. Mulla on taas tapana jo työstäkin johtuen pitää langat omissa käsissäni ja pyörittää asioita omalla tyylilläni, jotta saan ne hoidettua mieleiselläni tavalla ja tää on aiheuttanut myös ristiriiaa mun ja jojon välille. Tämä lisättynä vanhempien toilailulla on saanut mun mielen kuohumaan. Toki täytyy pitää mielessä se, että reilun kahden kuukauden aikana on tapahtunut paljon ja kaikki muu yhdistettynä muiden muutosten tapahtumisvauhtiin, niin toisaalta ei ihme, ettei näihin asioihin ole reagoitu aiemmin kuin nyt jo melkein liian myöhään, kun kaikki suhteet alkavat tulehtua.

Noh, se näistä tällä erää.