Olen kuulemma jo iso poika, ikääkin minulla on jo monta kuukautta. Painan enemmän kuin hirveästi ja syön kuulemma kauheasti. Minkä minä sille voin, että minulla on nälkä.

Tykkään nukkua yöt sängyssä isännän jaloissa. Isäntä kuulemma heräilee välillä puutuneeseen selkään, koska ei voi vaihtaa asentoa vapaasti muttei koskaan ole siltikään ajanut minua pois sängystä. Kiva mies. Tykkään muutenkin kulkea aina sinne, minne isäntä menee. Minusta on kiva katsella isännän puuhastelua ja opin siinä sivussa kaikkea uutta itsekin. Ensi alkuun talon kellari oli pimeä ja pelottava paikka ja kerroin isännällenikin, että minua pelotti, mutta isäntä rohkaisi minua mukaansa enkä enää pelännyt. Vaikka on se kellari vieläkin vähän sellainen jännä paikka.

Isäntäni tekee paljon töitä eikä katso telkkaria. Hän istuu sohvalla ja naputtelee laitetta, jota hän kutsuu läppäriksi. Välillä yritän leikkiä hänen kanssaan, mutta silloin hän ei ole leikkituulella. Jään usein hänen viereensä katselemaan, mitä hän tekee ja kiireistään huolimatta hän välillä rapsuttelee minua ja juttelee minulle, se on kivaa. Monesti kiusaan isäntääni ja alan tällöin leikkimään hänen kädellään ja järsin hänen sormiaan. Hän on tajunnut sen ihan oikein, en halua purra häntä vaan se on tapani ilmaista hänelle, että olemme ystäviä. Vähän niin kuin "Voisin purra sinua, jos haluaisin, mutten pure, koska me olemme kavereita." Leikimme hetken ja sitten päästän isäntäni takaisin töiden pariin ja asetun vähän kauemmaksi sohvalle miettimään omia asioitani.

Kerran olin tuhma. Isäntä oli tehnyt leivät pöydälle ja koska minulla oli nälkä, kurotin leipiä kohti ja haukkaisin palan. Siksi kaikki leivät tippuivat lattialle eikä isäntä tykännyt siitä. Tämä oli sellainen kerta, että liu'uin lattiaa pitkin ilman, että jalkani liikkuivat. Isäntä poimi leivät lattialta ja yritin silloinkin päästä kiinni näihin namupaloihin, mutta taas liikuin ilman jalkojen liikettä. Isäntä oli minulle vihainen, huomasin sen hänen äänensävystään eikä hän tapahtuneen jälkeen puhunut minulle vähään aikaan. Silloin tajusin, ettei näin saa tehdä ja minua kadutti niin paljon, etten edes mennyt pyytämään isännältäni anteeksi, vaikka mieli teki. Yleensä kyllä pyydän aina anteeksi, jos olen suututtanut isäntäni. Hän on kuitenkin niin kiva tyyppi, etten halua aiheuttaa hänelle mielipahaa ja yleensä hän hyväksyykin anteeksipyyntöni heti. Isäntäni sanoo, että olen teini ja hömppäilyni johtuu siitä. Etsin kuulemma rajojani. Isäntäni komentaa isoja miehiä työkseen ja uskon kyllä häntä, jos hän sanoo minulle jotain. On hänellä sellainen äänensävy. Mutta hän ei ole koskaan huutanut minulle, vaikka varmasti olisi ollut aihettakin. Kiva mies hän on, luotan häneen. Kuitenkin aina niin rauhallinen.

Kun isäntäni vie minut ulos, niin minäpä osaan käyttäytyä kunnolla. Osaan pysähtyä risteyksissä ihan itse, vaikka isäntäni haluaakin olla pomo ja sanoo minulle aina, että "Odota!" Kunhan huijaan häntä. Tiedän paikat, jonne ei saa kakkia, ne on kuulemma naapurien talojen pihoja. Naapurit eivät kuulemma tykkää, jos niiden pihoille kakkii. Isoveljeni opetti minulle, että toisten koirien kanssa pitää keskustella. Isäntäni ei tästä jostain syystä tykkää, vaikka minä vain juttelen kavereiden kanssa.

Parasta isäntäni mielestä on kuulemma se, etten enää pissi ja kaki sisälle, en edes vahingossa. En ymmärrä, mitä ihmeellistä siinä on, eihän kukaan nyt omaa asuntoaan likaa. Isäntä tekee pitkiä päiviä töissä ja välillä minun on vaikea pidätellä mutta sitten isäntäni tulee kotiin ja vie minut heti pihalle. Yleensä minulla on siinä vaiheessa jo niin kova hätä, etten ehdi tervehtimään isäntääni, vaan kiirehdin heti ulos. Kun olen saanut pissattua, niin silloin moikkaan isäntääni ja hänkin tulee iloiseksi, vaikka työpäivä olisikin ollut raskas.

Välillä käymme tervehtimässä isoveljeäni, ihmisveljiäni ja ihmisemäntääni. Minusta ne on kivoja käyntejä. Jostain syystä kaikki  aina nauravat minulle, vaikka olen vain iloinen heidät nähdessään. Isoveljenikin haluaa aina leikkiä kanssani, vaikka onkin jo aikuinen. Minusta on kiva olla lenkillä hänen kanssaan. Silloin tällöin jään heidän luokseen yöksi, yleensä kun isännällä on kiire toisten asioiden kanssa. Näinä hetkinä kaipaan isäntäni seuraa ja menen usein ovelle odottamaan hänen paluutaan. Vaikka tämä ihmisjoukko ja isoveljeni onkin todella kivaa väkeä, niin isäntäni on silti isäntäni.

Nyt minun täytyy kuulemma luovuttaa tietokone takaisin isännän käyttöön. Isäntä oli niin kiva, että kirjoitti tämänkin jutun puolestani kun tassuni eivät oikein sovellu pikkunappuloiden paineluun.