Nartsat on tehty. Tekaisin yhden 10m pätkän ja 6kpl kaksimetrisiä. Kaksimetristen toiseen päähän tein 8-lenkin, joten ei aina tartte solmua kumpaankin päähän. Tarvittaessa noista kaksimetrisistä saa yhdistettyä pidempiäkin naruja, mikäli tarvetta on.

Olen pohtinut luonnossaliikkumista ja vaatteiden väritystä. Joo, tiedän, menee vähän innotouhuksi... Olen aina tykännyt sulautua luontoon vaatetuksen puolesta, sillä räikeät värit ei mun mielestä sovi luonnon keskelle ellei niillä haeta jotain erityistä esim. hätäsignaali tjms. Kalassa ollessakin vaatetuksen värityksellä on iso merkitys saaliin kannalta, sillä kalat näkevät räikeät värit ja ovat varovaisia kun taas maisemaan sulautuvalla värityksellä pieni liikekään ei välttämättä häiritse kaloja vaan tulevat siltikin aivan varpaiden juureen.

Aloin miettiä asiaa tarkemmin jotain vuotta sitten, kun luin erään lappilaisen matkaoppaan ohjeistusta tuleville erämaamatkailijoille ja elämystenhakijoille. Tekstissä nimenomaan ohjeistettiin välttämään kirkkaita vaatteita ja pukeutumaan hillitysti. Ilmeisesti eräopas ajatteli mun tavoin. Mun mielestä, jos luontoon mennään, niin sieltä haetaan jotain. Pyritään olemaan yhtä luonnon kanssa. Ollaan luonnossa luonnon ehdoilla. Mää en vaan osaa ajatella itseäni kalareissulle, metsäretkelle tjms. pukeutuneena kirkkaisiin väreihin, silloin jää reissusta jotain puuttumaan. Mulle luontoliikunnan väritys on metsänruskea, metsänvihreä tai erilaiset camot ja etenkin armeijalaadun vaatteilla, sillä ne ei nyt ihan pienestä oksakosketuksesta saa reikiä itseensä toisin kuin nykyiset, ns. normaalit ulkovaatteet. Ja kalvovaatteiden kahina, se sattuu korviin, se kaikuu järven vastarannalle saakka, se herättää talviuntaan nukkuvan karhun. Käytän satunnaisesti kalvovaatteita hurtan kanssa ulkona liikkuessa eikä ne siltikään ole mun makuun, vaikka käytännön syistä niitä käytänkin.

Camo herättää itsellänikin vähän ristiriitaisia fiiliksiä. Toisaalta, se herättää itsellänikin vähän sellaisen "sotahullu"-vaikutelman vaikkei syytä olekaan, saatikka kanssakulkijoissa, jotka ei mua tunne. Jos ei sotahullun leimaa saisikaan, niin ihmiset kuvittelevat mun olalle hirvikiväärin, jolla ammuskelen kaikkia päästäistä suurempia eläimiä ja retostelen nuotiolla puukkoa kädet veressä terottaen päivän saalistapahtumilla. Toisaalta, se on kuosi, jonka avulla sulautuu luontoon maksimaalisesti. Se on kuosi, joka saa mun mielen ns. luontovaihteelle kaikesta ristiriitaisuudestaan huolimatta.

Miten sitten kukin pukeutuu ja mitä luonnolta hakee, on jokaisen oma asia. Toisille vaatteiden värillä ei ole merkitystä, jotkut pukeutuvat tarkoituksella kirkkaisiin väreihin erottuakseen ympäristöstä jne.  Kukin tyylillään. Jaaniijjuu...mää olen kuulemma natsipunkkari, koska mulla on maiharit, maastohousut ja minimalistinen tukkamuoti :D