Tämä on surun päivä. Kävin hilaamassa lipun puolitankoon. Olen pettynyt. Elämällä ei ole enää merkitystä. Kaikki on turhaa, jopa puutarhanhoito. Pannukahvikin maistuu p*skalta tästä eteen päin. Polttopuut on märkiä eivätkä syty.

Jääkiekko, tuo urheilulajeista jaloin, joka ennen on herättänyt suuria tunteita. Jopa niin suuria, että vedin vastustajia tunteettomasti pataan, mikäli häiritsivät meidän maalivahtia. Mutta tästä päivästä eteenpäin, millään ei ole enää mitään merkitystä, kuninkuuslajin mielekkyys on poissa. Elämässä ei ole enää sisältöä. Lopetan kaiken ja vaivun apatiaan. Käperryn nurkkaan sikiöasentoon ja tungen peukun suuhun.

Universumin toiseksi legendaarisin jääkiekkojoukkue kärsi tänään kirvelevän tappion aivan turhaa joukkuetta vastaan. Se oli sitten siinä. Perkele!