Lauantaina tuli joku mies meille. Mies keskusteli mamman kanssa hetken ja sitten mamma otti minut syliinsä, kävelivät miehen kanssa jollekin mustalle laatikolle. Mamma heitti minut sisälle ja laittoi luukun kiinni perässään, jäin sinne ihan yksin. Hetken päästä mies tuli perässä ja istui viereeni, laittoi oudon äänen päälle ja lähdettiin liikkumaan siten, ettei minun tarvinnut tehdä mitään. Oli outoa. Pelotti niin paljon, että menin miehen syliin hetkeksi. Mies piti minusta kiinni, koska minulla ei kuulemma ollut turvavyötä päällä. Itketti, oli ikävä kotiin.

Mies jutteli minulle kivasti, joten hetken päästä uskalsin katsella ympärilleni tuossa laatikossa ja kohta uskalsin käydä tutkimassa, mitä miehen takana on. Mutta voi kauhistus, en päässytkään enää takaisin miehen luokse. Taas itketti. Asetuin jonkun vaatteen päälle, jossa oli miehen turvallinen haju, mutta silti vieläkin itketti ja vähän väliä kävin katsomassa, pääsisinkö jostain luukusta pois. Itketti ja pelotti, varsinkin kun sitten tuo luukku napsahti ja joku nappi meni piiloon. Jossain vaiheessa pysähdyttiin hetkeksi ja mies tuli rapsuttelemaan minua. Oli hetken kivaa, kunnes laatikko lähti taas liikkeelle. Taas pelotti ja itketti. Vähän ajan kuluttua minua alkoi nukuttaa, joten otin torkut. Havahduin, kun laatikon liike muuttui hitaammaksi ja mutkittelevaksi. Aloin katsella taas ulos, nyt ei enää pelottanut niin paljoa. Tuo outo mieskin jutteli kivalla äänellä koko ajan, joten uskoin, ettei minulla ole mitään pelättävää. Mutta voi kauhistus, kun mies oli sanonut, että kohta ollaan kotona, minua alkoi kakattaa aivan kauheasti. Minulta tuli kakka, vaikka en halunnut. Onneksi tuo mies ei moittinut, enhän minä sitä tahallani tehnyt. Taitaa tuo outo mies ollakin ihan hyvä tyyppi.

Mies vei minut ihan uuteen taloon, jota en koskaan ollut nähnyt ennen. Jännitti. Kävin kiertelmässä paikat ja siellähän haisi toinen koira, ajattelin, onkohan minulla kaveri täällä? Hetken päästä joku tuli ovesta ja sieltä juoksi luokseni sellainen musta, tuuheakarvainen mörökölli leveä hymy kasvoillaan. Se on kuulemma isoveljeni. Kiva tyyppi sekin on. Tutustuttuani myös henkilökunnan naispuoliseen jäseneen, totesin, että taisinkin tulla ihan kivaan paikkaan, vaikka isoveikka välillä muriseekin minulle. Naispuolinen ihminen lähti aika nopeasti pois, joten saatoin tutustua paikkoihin kaikessa rauhassa uudelleen. Koska olin saanut matolääkitystä, niin vatsassani kiersi ikävästi ja kakka lurahti milloin minnekin. Mies vei minua aina paperin päälle, vaikka halusin päästä vain kakasta eroon. Miksi se pitäisi tehdä paperille? Kiva mies ei kuitenkaan moittinut minua, vaikka minulla kävikin välillä vahinkoja. Illalla minua alkoi väsyttää niin paljon, että hakeuduin minut tänne tuoneen miehen seuraan ja pyysin syliin nukkumaan. Hän otti minut syliinsä ja nukahdin rauhalliseen ja turvalliseen uneen hänen syliinsä pää hänen kainalossaan. Vaikka hän olikin jossain vaiheessa siirtänyt minut omalle patjalleni, niin en pelännyt. Mies ja isoveikka vahtivat taloa puolestani.

Aamulla tervehdin miestä iloisesti, vaikka isoveikka herätti miehen jostain syystä kuulemma liian aikaisin. Minulle oli yön aikana käynyt pari vahinkoa, ilmeisesti isoveikka halusi henkilökunnan tulevan siivoamaan. Mies nousi kuitenkin kiltisti ja siivosi jälkeni moittimatta, kiva mies. Aamulla isoveikka ja mies menivät ovesta ulos ja minä jäin katselemaan tyhjää ruokakuppiani. Mies huuteli jotain, mutten ymmärtänyt mitä hän halusi sanoa, mutta onneksi isoveikka huusi minua myös. Nyt ymmärsin, että kun huudetaan "Masa", niin minun halutaan tulevan heidän luokseen. Kauheasti tuo mies sitä on jankuttanut, nyt ymmärrän mitä se tarkoittaa vaikka välillä olenkin ajatuksissani enkä aina huomaa kuunnella sitä kutsuhuutoa.

Jossain vaiheessa mies otti minut syliinsä rauhallisesti puhuen. Mutta voi kauhistus, sehän yritti kuristaa minut!! Huusin ja itkin ja potkin, mutta mies piti minusta kiinni ja laittoi kaulaani jotain. En tykännyt ollenkaan. Yritin saada sen kapineen pois, mutta en onnistunut. Harmitti. Onneksi isoveikka vahti vieressä ja olisi ihan varmasti sanonut miehelle, jos se yrittäisi tehdä minulle pahaa. Yllätykseni oli suuri, kun tuo kaulaan laitettu laite ei sattunutkaan, joten rauhoituin nopeasti. Taisi isoveikkanikin sanoa, että sellainen pitää olla. Syytä hän ei kertonut. Mutta syykin paljastui päivän mittaan, sillä siihen näköjään laitetaan naru siksi, että voi kävellä ulkona. Tällaista ei kotona ollut eikä kukaan siitä minua varoittanut. Pääsin ulos ja olin todella iloinen enkä pelännyt ollenkaan, sillä mies kulki koko ajan mukanani. Kyllä se on ihan kiva kaveri, vaikka onkin ihminen ja kulkee oudosti vain kahdella jalalla. Mikä hienointa, niin tajusin, miksi minun pitää mennä paperin päälle kakalle. Jos kakkii ulos, niin kehutaan ja jos kakkii sisälle, niin ei sanota mitään. Kun yksi kerta juoksin kiireellä paperin päälle ja kakkasin, niin mies kehui minua. Olin niin ylpeä suorituksestani, että hymyilin miehelle. Pitäisiköhän minun kokeilla, saako paperille pissaamisestakin kehuja?

Minulla on muuten vielä kaksi uutta ihmiskaveria. Kumpikin on kivoja, mutta etenkin se pienempi on ihan hassu. Se haluaa leikkiä kanssani koko ajan ja tykkään hänestä. Kiipeilen hänen päällään ja vaikka leikkimielisesti purenkin häntä, niin hän ei suutu vaan nauraa. Mutta siitä hän ei tykkää, että puren hänen korviaan. En tiedä miksi, mutta onneksi hän on niin kiva ettei suutu siitä, vaan nauraa.

Tänä aamuna mies lähti pois kodista. En tiedä miksi. Yritin lähteä hänen mukaansa, mutten päässyt, sillä mies kantoi minut takaisin sisälle. Sitten isoveikka tuli sanomaan, että mies ja nainen lähtevät aina aamuisin pois mutta tulevat takaisin iltapäivällä. Onneksi minulla on viisas isoveikka. Nainenkin lähti pois mutta onneksi minulla on täällä pikkuihmiset kaverina, ettei aikani tule pitkäksi. Odottelen miestä kotiin, me kuulemma opettelemme tänään jotain uutta. Nyt menen ruokakipolleni katsomaan, ovatko pikkuihmiset muistaneet välipalani.