Ugh. Reissu tehty, kärsimysnäytelmä kärsitty ja se kannatti!

Eka, kultamatsiin pääsyn takaava, peli oli tiivistunnelmainen, kiihkeä ja pumppua rasittava. Kolmannen erän alkaessa johdettiin 3-1 ja kuin ihmeen kautta vastustaja sai tehtyä erän puolen välin kieppeillä kaksi maalia, jotka tasoittivat pelin. 15 sekuntia ennen pelin loppua vastustaja sai 3-4 maalinsa. Meinasi ketuttaa... Otin aikalisän, maalivahdin pois ja alettiin yrittämään mahdotonta eli pelin tasoitusta. Hitto sentäs, 4 sekuntia ennen pelin loppua vastustajan verkko heilui ja saatiin peli tasoihin!

Pienen tauon jälkeen alkoi 10 minuutin lisäaika äkkikuolemaperiaatteella eli maalista poikki. Erää oli mennyt puoli minuuttia kun me saimme 2min jäähyn. Peli meni entistä jännemmäksi. Saimme kuitattua jäähyn kunnialla ja noin 3 jatkoeräminuutin jälkeen saimme pallon vastustajan päätyyn ja bärkkele sentäs, verkko heilui! Olimme finaalissa ja kotiintuomisina vähintään hopeaa. Oli oikeasti jännä ja sykettä nostattava matsi.

Muutaman tunnin kuluttua koitti finaalimatsin aika. Alkulämmittelyssä yksi poika valitti pohjettaan eikä voinut edes aloittaa alkuverryttelyä. Hieroin pojan pohjetta hetken ulkosalla kunnes sanoin toiselle valkulle, että me siirrymme sisätiloihin jatkamaan hoitoa, muut saivat jatkaa verryttelyä. Hieroin pojan kummatkin pohkeet pikaisesti pojan irvistellessä ja sain kuin sainkin hänet pelikuntoon. Poika nilkutti kentälle palloverryttelyyn ja hetken päästä nilkutuksesta ei ollut tietoakaan ja poika pelasi täyden ja hienon pelin. Tokihan mun toiminta oli myös psykologista mutta poika oli alkuun sitä mieltä, ettei pysty pelaamaan ja hieronnan jälkeen hän halusi kokeilla pelaamista, joten kaikki meni sen suhteen kuten pitikin. Sitten tuli todellinen isku vasten kasvoja, sillä yhden todella hyvän pojan polven vanha eturistisidevamma alkoi oireilla ja hyvä kun pystyi kävelemään eikä hän siis pelannut koko pelissä :/  Poikaparka oli ihan murtunut ja pettymyksen kyyneleet kimmelsi silmissä. Oli kuitenkin koko pelin vaihtoaitiossa meidän kaikkien mukana.

Finaalimatsi alkoi. Eka erän jälkeen peli oli 0-0 ja huomasi selkeästi, että kumpaakin osapuolta jännitti melkoisesti. Toka erän aikana me saimme tehtyä 3 maalia vastustajan jäädessä nollille. Kolmannessa erässä me emme saaneet maaleja mutta erän puolen välin kieppeillä vastustaja teki yhden ja pelkäsin kuollakseni sitä, että pojat menettäisivät otteen peliin ja vastustaja saisi lisää maaleja mutta näin ei käynyt, vaan pojat jatkoivat kuten ennen maaliakin.

Mulle oli ilo huomata poikien asenne vaihtopenkillä pelin aikana. Pojat puhuivat tilanteen ja voiton turvaamisesta ja mikä yllättävää, se terhakka ja uhmakas puhe siirtyi myös tekoihin kentällä. Kunnes vastustaja otti aikalisän, maalivahdin pois ja yrittivät tasoitusta kuudella pelaajalla meidän viittä vastaan. Nyt pojat ymmärsivät sanomatta sen, jota olen paasannut koko valkkukauteni: jos vastustaja pelaa kuudella meidän viittä vastaan, silloin keskitytään täysin oman pelin hallitsemiseen, etulyöntiasemamme turvaamiseen ja pallon poistamiseen omasta päädystämme eikä tarkoitus ole tehdä väkisin riskillä lisää maaleja vastustajan tyhjään verkkoon. Tää on ollut meillä enemmän tai vähemmän ongelmallista tähän asti, sillä yleensä kun vastustaja on ottanut moken pois, niin tilanne on yleensä ollut meidän päässä 6 vs. 3 tai 4 kun pojat ovat kärkkyneet kaaripalloja.

Olin viimeisen kolme peliminuuttia kuin tulisilla hiilillä ja laskin sekunteja poikien heitellessä palloa pois omasta päädystä. Tuskaisen 180 sekunnin laskemisen jälkeen summeri soi ja me voitimme! Kultaa! Wuhuu \o/ Olemme siis sarjatasomme Sisä-Suomen ja Länsirannikon mestareita!

Eka vastuksemme sai pronssia ja heidän valkkunsa oli edelleen täpinöissään keskinäisestä pelistämme. Onneksi se peli ei mennyt rankkareille vaan ratkesi jatkoajalla, sillä ratkaisu rankkarien perusteella olisi jättänyt vähän cacan maun suuhun. Jos mulla olisi ollut nitroja mukana, niin olisin syönyt niitä pelin aikana purkillisen.

Tän illan keskityn sykkeen tasaamiseen eri menetelmin ja otan huomisen rauhallisesti. Reenit vähenee meillä kahteen kertaan viikossa ensi viikosta alkaen ja aletaan vähin erin laskeutua kesälomalle. Alanpa tässä rentoutuessa miettimään, mitä sanon paikallislehden toimittajalle, joka tulee tekemään meistä juttua. Nyt se rentoutuminen...