Sain perjantaina työmaalta mukaani ison peräkärryllisen roskapuuta, joten lauantain ja sunnuntain puolikas meni polttopuushown merkeissä. Otin mukaani myös moottorisahan, mutta sepä ei halunnut toimia, joten puut piti pätkiä sirkkelillä. Hyvinhän ne puut katkesi silläkin, mutta työasennon ollessa vähemmän ergonominen, niin nyt on selkä ja takareidet ihan tukossa. Nyt kelpaa taas keitellä pannukahveja sekä loimutella lohia. Eilen illalla loimuttelin taas lohen ja tällä kertaa lopputulos oli parempi kuin viimeeksi lohen ollessa vähemmän vetinen. Pala oli viimekertaista paksumpi, joten loimuttelin sitä reilun kaksi tuntia, mutta vieläkin olisi voinut vähän pidempään pitää liekkien äärellä. Mutta kyllä se tästä kokemuksen karttuessa.

Poikien säbäkausi on nyt ohi. Eilen oli pojat vs. äidit -matsi, johon en päässyt mukaan. Oma poika oli kipeä ja mulla oli halkoshow pahasti kesken, joten kakkosvalkku sai hoitaa homman. Ilmeisesti kurin kanssa oli ollut vähän ongelmia :D Naputtelin joku aika sitten vanhemmille pienen katsauksen kuluneesta kaudesta ja laitoin sen äsken liikenteeseen. Tuli kaiken kaikkiaan pari sivua kaikenlaista liibalaabaa, toivottavasti jaksavat lukea sen kokonaan. Teksti on seuraavanlainen (muotoilut eivät valitettavasti säilyneet...):

Noniin, kausi on koko lailla paketissa ja on aika tehdä pieni katsaus menneeseen. Kun tulin marras-joulukuun vaihteessa porukkaan mukaan, sanoin pojille, että fyysisen harjoittelun lisäksi tulen ronkkimaan heidän korvien väliään, osan näkyvästi ja osan huomaamattomasti. Taisi kuitenkin käydä sillä tavalla, että pääosa työstä tehtiin kaikesta huolimatta henkisellä tasolla, sillä finaaliotteluiden jälkeen mietin asioita kerraten kauden tapahtumia ja päädyin neljään asiaan, joissa kehitys näkyi kaikkein selkeimmin ja jotka vaikuttivat suoraan joukkueen pelaamiseen.

1. Kurinalaisuus

Alkuun kuri oli kova, sen täytyi olla. Näin yksilöiden itsekuri alkoi kehittyä ja huomaamattaan pojat alkoivat toimia enemmän ja enemmän joukkueena ja yksilöiden kurinalaisuus siirtyi suoraan joukkuetoimintaan joukkuekuriksi, joka taas näkyi aika nopeasti pelisuorituksissa. Iso, mutta tarpeellinen ja vaadittava askel jatkokehitykselle. En tiedä, huomasiko kukaan, että kuri lieveni huomattavasti parin kuukauden jälkeen ollen helmikuussa enää noin puolet alkuperäisestä :D

 

2. Joukkuepelaaminen

Kuten sanottu, niin pelaajien itsekurin paranemisen myötä joukkuekuri parani ja joukkue oli kykenevä tekemään enemmän ja enemmän asioita yhteiseen hiileen puhaltaen. Pelitapa ja pelisilmä kehittyi talven mittaan siten, että pojat oppivat ajattelemaan asioita kentällä ”out of the box” –tyyliin eikä valmennuksen tarvinnut enää ohjata peliä kaukalon laidalta kuin satunnaisesti. Tässä on nähtävissä selkeä kulminaatiopiste maaliskuun viimeisten sarjapelien ja huhtikuun alun XXX-pelin kohdalla. Ennen kaikkea, pojat oppivat jo heti alussa, että maali tulee joukkueelle, se on ihan sama kuka sen tekee ja sillä on suuri vaikutus joukkuepelaamiseen yksilöpelaamisen jäädessä vähemmälle. Tuossa iässä tämä on iso asia.

 

3. Itseluottamus, itsetunto ja paineensieto

Kun itsekuri on kunnossa ja joukkuepeli toimii, niin se kasvattaa itseluottamusta. Itseluottamuksen kasvaessa myös virheidensieto kasvaa eikä tehdyt mokat vaikuta enää seuraavassa vaihdossa, vaan ne nollataan ja jatketaan peliä. Onnistumisten myötä myös itsetunto paranee ja pelaaja alkaa uhkua tietynlaista itsevarmuutta, joka näkyy myös pelaamisessa. Nämä kaksi em. asiaa johtavat siihen, että pelaajan ja sitä myötä joukkueen paineensieto kasvaa ja tällöin pystyy toimimaan järkevästi ja tehokkaasti myös pahoissa tai jopa epätoivoisissa tilanteissa. Tämä nähtiin hyvin finaaliotteluiden ensimmäisessä ottelussa, jossa usko meinasi loppua vastustajan mentyä 4-3 johtoon 15 sekuntia ennen pelin loppua, mutta vastoin kaikkia odotuksia ja todennäköisyyksiä peli saatiin tasoitettua 4 sekuntia ennen pelin päättymistä, iso asia poikien itsetunnolle. Jatkoajalla saatu jäähy ei vaikuttanut toimintaan, vaan se punnerrettiin läpi vakaalla pelillä ja heti jäähyn päätyttyä saatiinkin voittomaali. Tämä ottelu oli hieno esimerkki paineensiedosta!

 

4. Taisteluhenki ja suomalainen sisu

Itseluottamus ja paineensieto tuovat mukanaan taisteluhengen ja sen sisun, joita tarvitaan isojen tulosten saavuttamiseksi, sillä silloin uskaltaa tehdä ja suorittaa äärirajalla tai jopa vähän sen yläpuolella. Silloin joukkue löytää itsestään sen voimavaran, jolla saa suorituksestaan yli sataprosenttisen ja rasituksen sietokyky on äärimmillään. Syke on maksimissa koko ajan ja silti jaksaa. Maitohapot painaa jaloissa, mutta silti jaksaa. Henkinen ote asioihin on aivan huippuluokkaa eikä suostuta tunnustamaan tappiota vaihtoehdoksi. Kun joukkue saavuttaa tuon nirvanan luokkaa olevan hurmoksen, niin silloin saavutetaan asioita, silloin voitetaan. Hyvällä pelifiiliksellä voitetaan pelejä, taisteluhengen ja sisun avulla pelit voitetaan vaikka väkisin. Finaaliottelussa vaihtoaitiossa pojista huokui uho, kaikki olivat selkeästi täyteen latautuneita ja valmiita tekemään kaikkensa pelin voittamiseksi. Todella hienoa seurata sivusta tätä poikien tunnetilaa, sen aisti selkeästi. Ennen Helsingin finaaliottelua pukukopissa haistoi jännityksen, XXX:ssa siitä ei ollut tietoakaan, vaan pojat olivat kopissa rennolla mielellä. Totta kai jokainen, valkut mukaan lukien, jännitti, mutta jännitys purkautui huulenheitolla. Pojat ovat oppineet käsittelemään jännitystä ja painetta, jokaisella on oma tapansa siihen ja pojilla se oli huumori.

Kuten aina, niin kehitysvaiheessa olevalla yksilöllä tai joukkueella tulee välillä väkisin takapakkia. Ne on niitä hetkiä, joiden aikana uudet opitut asiat eivät ole vielä järjestyneet mielessä vielä johdonmukaisiksi, toteutettaviksi asioiksi, vaan korvien välissä on sekamelska, ei tiedä mitä pitäisi tehdä tai kuinka pitäisi edetä. Joukkueella se hetki oli viimeisten sarjapelien aikana, silloin ei oikein mikään meinannut onnistua eikä voittojakaan tahtonut oikein tulla mutta viimeiset sarjapelit XXX:lla olivat taas jo iso askel parempaan suuntaan. Pääsiäisen aikaan oli reeneissä kahden viikon melkein totaalinen tauko, jonka aikana jokainen pelaaja sai tietoisesti tai tiedostamattaan käsiteltyä opittuja asioita eikä tauko ollut pahasta myöskään fyysisen levon suhteen ja lopputulos näkyi pelissä XXX:a vastaan. Siinä pelissä joukkueessa ja sen pelaamisessa näkyi jo tietynlainen rentous ja kypsyys, joka antoi jonkunlaista viitettä tulevaisuudesta. Kuntohuippu ajoittui juuri oikeaan aikaan.

Olin itse yllättynyt näistä johtopäätelmistä, sillä ne kaikki ovat korvien välin asioita. Totta kai joukkue on kehittynyt myös fyysisesti ja oletin kyllä itsekin päätyväni edes yhteen, selkeästi fyysiseen kehityskohtaan, mutta ei, psykologian puolelle mentiin täysin. Tosin, mentaliteetin täytyy olla kunnossa, jotta joukkue voi jatkaa kehitystään ja nyt ollaan päästy sillä saralla jo lähtökuopista liikkeelle ja ollaan hyvällä matkalla eteenpäin. Joukkueen toiminta on malliesimerkki hienosti kehittyvästä ryhmädynamiikasta ja siitä, kuinka paljon psykologialla onkaan merkitystä yksilö- ja joukkuetasolla urheillessa.

Tähän loppuun vähän tilastotietoa joulukuun alusta alkaen:

           sarjapelit:             12 peliä,         7 voittoa,  2 tasapeliä,  3 tappiota
           harjoitusottelut:      4 peliä,         2 voittoa,                      2 tappiota
           Helsingin turnaus:  6 peliä,         3 voittoa,                      3 tappiota
           finaaliottelut:          2 peliä,         2 voittoa
           -----------------------------------------------------------------------------------
           Yhteensä:            24 peliä,        14 voittoa,   2 tasapeliä,  8 tappiota

Jos ajatellaan voitosta 1 piste, tasapelistä 0,5 pistettä ja tappiosta 0 pistettä, niin tuloksemme oli 63%, ei ollenkaan huonosti. Pojille laskin vertailun myös SM-Liigan runkosarjasta tänä vuonna, jossa oli 60 ottelua ja jonka Kärpät voitti tasan samalla prosenttilukemalla 63%. Jos ajatellaan pelkät joukkueen sarjapelit ja finaaliottelut, on tulos 14 ottelua, 9 voittoa, 2 tasapeliä ja 3 tappiota eli 71%, joka on jo aika hurja tulos!

Nyt täältä tähän ja näihin tunnelmiin. Pojat pääsivät maistamaan vähän äijämeininkiä ja tuloksista päätellen makuelämys ei ollut hassumpi! Olen pojista todella ylpeä ja ensi syksynä on hyvä lähteä uuteen kauteen tällä porukalla ja tiedä vaikka kiusattaisiin kilpasarjalaisia ;) Kiitokset XXX, YYY, ZZZ, NNN, taustajoukoille, kannustajille etc. kuluneesta kaudesta!

Osa tekstistä on sellaista, jonka olette nähneetkin, sillä siirsin aiemmin julkistamiani omia mietteitä myös tuohon tekstiin...mielikuvitukseton kun olen.

Mutta sellaista tällä kertaa. Nyt hetki väheneviä työtehtäviä. Työmaan loppu häämöttää eikä uuttaa työmaata ole tiedossa, joten konttorihomma kutsuu. Bleh!