Olen ollut viikon uudessa kodissani ja oppinut paljon asioita. Isoveikka sanoi, että tuo mies on "isäntä" ja nainen "emäntä" ja ne pikkuihmiset on "poikia" tai "veljiä". Minun täytyy kuulemma totella isäntää, koska isoveikka tottelee emäntää, se on kuulemma silloin reilua ja tasaveroista. Isäntäni on reilu tyyppi, tottelen häntä mielelläni. Kehuu kun teen asioita oikein, suojelee minua pahoilta asioilta ja vaikka välillä pissi lirahtaakin minne sattuu ja kakin vahingossa paperin ohi, niin hän ei huuda, vaan siivoaa paikat. Olen yrittänyt parhaani, mutta isoveikan mukaan kehoni ei vielä ole ihan valmis. En ymmärrä, mitä hän tarkoittaa sillä. Isäntäni on kiltti mies, vaikka välillä yrmyileekin. Minulle hän ei ole yrmyillyt, mutta isoveikka sanoi, että jos hän on joskus ollut vallaton, niin isäntä on vähän ärähtänyt hänelle kuten isoveikka on ärähtänyt minullekin vallattomina hetkinäni. Isäntä tekee kuulemma koteja ja työpaikkoja ihmisille ja siellä pitää kuulemma yrmyillä.

Nyt ymmärrän, että nimeni on Masa, vaikka välillä olen vähän ajatuksissani enkä aina kuule tai huomaa isäntäni kutsua. Osaan mennä isäntäni luokse kun hän kutsuu minua "tänne"-huudolla. Se on kuulemma hyvä taito, vaikken siinä mitään ihmeellistä näe, mutta se tekee isäntäni iloiseksi ja saan rapsutuksia siitä. Ja kun isäntä sanoo "tule", niin osaan mennä sinne, minne hänkin menee. Välillä tuntuu tyhmältä tehdä niin, koska mieluummin tekisin asioita itse ajatellen ja joskus istahdan vain katsomaan, mitä isäntäni meinaa mutta sitten isäntä tulee ja ottaa minut syliinsä ja vie eteenpäin. Isoveikan mukaan isäntää pitää totella. Kun isäntä sanoo "mennään ulos", olen iloinen. Silloin pääsen tutustumaan uusiin paikkoihin. Kun isäntä sanoo "mennään sisälle", niin silloin osaan itse mennä ulko-ovea kohti, koska silloin mennään sisälle. Kun isäntäni asentaa narun kaulaani, tiedän, että silloin ei voi juoksennella ympäriinsä ihan miten sattuu. Se on minulle ok, vaikka välillä isäntääni kiusatakseni leikin tuon narun kanssa. Isäntäni ei suutu siitäkään.

Toissapäivänä nuorempi ihmisveli hyppi kankaan päällä ja minua pelotti niin paljon, että oli pakko lähteä karkuun. Kauas en päässyt, sillä naru esti menemisen, vaikka olisin halunnut mennä sisälle. Kun en päässyt eteenpäin enää, niin käännyin taaksepäin katsoakseni isäntääni, mitä hän oikein aikoo. Halusin mennä pois. Isäntäni jäi kuitenkin kankaan viereen ja kutsui minua luokseen. Silloin ymmärsin, ettei tuossa ollut mitään pelättävää. Menin isäntäni luokse ja painauduin hänen jalkojaan vasten, se tuntui turvalliselta. Isäntä kyllä suojelee minua. Tiedän sen. Isäntäni rapsutteli minua ja puhui rauhallisesti, jonka jälkeen helpotti vähän ja uskalsin taas liikkua, vaikka oudolta ihmisveljen toiminta vieläkin vaikutti. Seuraavana päivänä pikkuihmisiä oli kaksi saman kankaan päällä hyppimässä ja kuljin hymyillen heidän ohitseen, ei pelottanut enää ollenkaan.

Eilen jouduin lähtemään pois kodista ensimmäistä kertaa toisen oven kautta. En ymmärtänyt miksi meidän piti käyttää sitä ovea. Isoveikka sanoi, että siitä lähdetään lenkille. En ymmärtänyt mutta menin kuitenkin. En arastellut, sillä isäntäni tuli mukaan ja isoveikkakin lähti meidän kanssa. Hän kuulemma otti toisen pikkuihmisen koulutukseensa. Menimme pihalta pois ja voi sitä uusien hajujen tulvaa. Onneksi isoveikka oli mukana, sillä hän näytti, mistä pitää haistella, minne pitäisi pissiä ja kuinka ihmisten kanssa pitää kulkea, etteivät ne suutu. En kuitenkaan usko, että isäntäni suuttuisi, sillä isoveikan mukaan hän on melkoinen viilipytty. Minusta oli kivaa kulkea uusia polkuja mutta välillä pelotti. Ensin minun piti tulla alas rinnettä, jonka alapäässä oli iso ruohomätäs. Se pelotti minua. Isäntäni ymmärsi minua ja huusi minua luokseen. Silloin ymmärsin, ettei siinä ollut mitään pelättävää ja menin vauhdilla isäntäni luokse, enhän halunnut olla pehmo. Mutta muutaman askeleen jälkeen tuli este. Istahdin ja jäin katselemaan sitä, mutta isäntäni huusi minua taas luokseen, joten taaskin arastelin turhia. Kävelimme pitkän matkan vaikka se matka oli isoveikan mukaan lyhyt. Minulle se oli pitkä ja kun pääsimme kotiin, niin nukahdin samantien isännän jalkoihin.

Isäntä lähti tänään aamulla taas pois, vaikka olisin halunnut olla hänen seurassaan enemmän. Minusta ei ole ollenkaan kivaa, että hän ei jää seurakseni. Mutta onneksi emäntä ja toinen ihmisveli pitivät minusta huolta, sillä pienempi ihmisveli ei ollut kotona. He veivät minut ja isoveikkani pitkälle lenkille. Olin iloinen, sillä pääsin taas tutustumaan uusiin paikkoihin. Mutta tänään oli taas tuulinen päivä. Minä pelkään tuulta, sillä se kohisee niissä pitkissä jutuissa, joita on polkujen ja kotien ympärillä. Arastelin, mutta onneksi tiesin olevani turvassa. Lenkki oli todella pitkä ja nukahdin sen jälkeen pitkäksi aikaa. Jossain vaiheessa päivää isäntä tuli kotiin ja vei minut taas lenkille. Tehtiin tällä kertaa lyhyt lenkki, sillä isäntä oli sitä mieltä, että yksi pitkä lenkki päivässä riittää minulle. Tuuli taas ja minua pelotti. Jäin pari kertaa istumaan paikalleni, sillä olisin halunnut takaisin kotiin, mutta isäntäni ei suostunut. Huusi minua luokseen eikä pelottanut enää niin paljoa. Pelotti kuitenkin, joten kuljin isäntäni jalkojen lähellä koko ajan, että pääsisin nopeasti turvaan. Isäntäni on hyvä tyyppi, hän saa minut aina unohtamaan pelkoni. Onneksi on tuollainen viilipytty. Näin tänään lenkillä ihmisen, joka kulki ilman jalkoja. Minusta se oli outoa ja säikähdinkin vähäsen, mutta isäntäni sanoi rauhallisesti, että se oli "pyöräiljä". Hetken päästä tuli toinen "pyöräilijä" enkä enää säikähtänyt, vaikka oli se minusta silti outoa. Mikseivät ihmiset voi kulkea neljällä jalalla kuten minä ja isoveikka?

Välillä on ikävä siskoa ja veljiä, mutta peuhaan heidän kanssaan kun nukun. Harmi, ettei meillä koirilla ole samanlaista puhejuttua kuin ihmisillä. Ihmiset pitävät kättä korvallaan ja puhuvat yksikseen, mutta isoveikan mukaan se tarkoittaa sitä, että he puhuvat jonkun kanssa, joka ei ole paikalla ja se on ihmisille normaalia käytöstä. Puhuisin heti veljieni kanssa.

On yksi asia, josta isäntäni ei tykkää. Kun hän töiden jälkeen kokkaa minulle, niin vaadin ponnekkaasti annokseni nopeasti ja kun annos on tarjoiltavana, yritän päästä syömään sitä, koska minulla on nälkä. Se ei onnistu, sillä isäntäni pitää minusta kiinni ja sanoo "rauhoitu". En ymmärrä mitä se tarkoittaa mutta isoveikan mukaan pitää olla hetki paikallaan ennen syömistä. En tykkää tästä säännöstä.

Ai niin, tänään pussasin isäntääni ihan ensimmäistä kertaa. Minusta se vain on niin kiva tyyppi.