Omasta lätkätaustasta on ollut hyötyä myös laukausten opettamisessa. Viime aikoina olen painottanut ihan puhdasta rannelaukausta, jossa laukaus lähtee pelkällä rannevoimalla asennossa kuin asennossa ilman sen suurempaa mailanheilautusta (ongelma on siinä, ettei pojilla ole vielä rannevoimia, mutta oppivat tekniikan). Opettamani laukaisutyyli on siitä hyvä, ettei siinä tartte miettiä tukijalan asentoa tai sijaintia, laukauksen voi tehdä myös yhdellä jalalla seisoen. Tukijalan käyttämättä jättäminen on ollut lätkäjätkille shokki, sillä heidän iässään opetetaan laukaisemaan tukevasti kahdella jalalla seisten toisen jalan ollessa selkeästi tukijalka ja tästä kävin pikaisen keskustelun viime reeneissä yhden lätkäjätkän kanssa. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että lätkässä laukaus ei onnistu yhdellä jalalla seisoen, säbässä kuulemma paljon helpompaa. Totesin, että kunhan voimat lisääntyvät, niin kyllä se onnistuu lätkässäkin. Näytin joskus aikanaan pojille esimerkin, kuinka rannelaukaus lähtee yhdellä jalalla seisoen - maalivahti ei nähnyt pallon tulevan... Mun opettama laukaustyyli on saanut poikien keskuudessa nimen "Aton erikoinen" :D

Rannelaukauksen edut on selkeät. Laukaus lähtee nopeasti ja ennen kaikkea siten, ettei puolustava osapuoli tai maalivahti aavista laukauksen lähtevän eikä siten osaa valmistautua siihen. Kokenut maalivahti voi nähdä lämäriä laukovan pelaajan sekä mailan lavan asennosta suurinpiirtein kohdan, jonne laukaus suuntautuu ja nopea rannelaukaus ei sitä tilaisuutta anna ja torjunta perustuu puhtaasti reaktionopeuteen, jolloin napakan vedon omaava hyökkääjä on vahvoilla. Opetukseni tähtää siihen, ettei poikien tartte keskittyä laukaisuun, vaan kudin tulee irrota lavasta ajattelematta tai sen erityisemmin keskittymättä ja ennen kaikkea: asennossa kuin asennossa.

Lämäri eli lyöntilaukaus on mun mielestä salibandyssa aika turha. Mailoja ei ole suunniteltu sille voimalle, jota lämärissä käytetään ja varren sekä lavan ylimääräinen jousto suuntaa laukauksen epätarkasti. Mutta tunnustan osaamattomuuteni säbämailan kanssa, rannelaukaukset lähtee kyllä tehokkaasti monin eri tyylein, mutta lämärin kanssa mulla on vielä vaikeuksia. Ne lämärit, jotka mulla ovat omasta mielestäni onnistuneet, eivät ole vakuuttaneet mua sen ylivertaisuudesta rannelaukaukseen nähden, etenkin kun rannelaukaus on ylivoimaisen tarkka lämäriin verrattuna: lätkäaikaan olisin rannelaukauksella osunut 15cm x 15cm alueelle n. 90% todennäköisyydellä paikasta kuin paikasta, josta voi ajatella tehokasta rannelaukausta kun taas lämäri parhaimmillaankin osuu n. 30cm x 30cm alueelle jos on tuuria ja teho perustuu pelivälineen rannelaukausta kovempaan nopeuteen. Ja mikä pahinta, lämäriä laukoessa vastapuoli aavistaa laukauksen lähtevän ja osaa mennä estämään tai peittämään sitä ja toisekseen, lämärin virittäminen ja laukaus vie tuhottomasti (n. 0,5-1 sekuntia) aikaa verrattuna rannelaukaukseen.(0,15 sekuntia). Tällä aikaerolla on oikeasti merkitystä vastapuolen reaktioaikaan.

Nyt te tiedätte laukauksista (melkein) saman verran kuin mää ;)

Olen miettinyt liikaa viime päivinä. Pää tyhjä.