Pikainen päivitys tän hetken tilanteesta.

Masa on ollut meillä reilun viikon. Lauantaina hän täytti 8 viikkoa, joten synttäreitäkin vietettiin äijäporukassa kahden koiran ja mun kesken kun muut oli reissussa. Masan kehitys on ollut hyvää kaikin puolin. Ollaan pidennetty lenkkejä pihalta maastoon ja kauemmaksi kotoa pisimmän lenkin ollessa noin parin kilometrin luokkaa, hyvin on poika jaksanut ja nätisti kulkenut noita matkoja. Jos toinen koira on mukana, niin Masa seuraa sitä tiiviisti ja jos mennään vain kaksin, niin Masa on hyvin lähellä mun jalkoja, on kuitenkin sen verran epävarma vielä, luonnollisesti. Pissat ja kakat osuu jo aika hyvin paperille etenkin öisin, päivisin on sen verran häiriötekijöitä, että osumavarmuus heikkenee vähän. Suunta on kuitenkin selkeästi parempaan päin. Pissat ja kakat tulee ulkona täysin luonnollisesti eikä sen suhteen ole mitään ongelmaa.

Vanhempi koira saa välillä mustasukkaisuus- tai ennemminkin huomionkipeyskohtauksia ja tulee hakemaan rapsutuksia. Se taas aiheuttaa Masalle mustiskohtauksen ja yleensä onkin niin, että kumpikin on siinä mun rapsutettavana :D Hyvä luonnehan Masalla on, ei ole kauhean arka ja ne vähän tilanteet, joissa on pelottanut, niin kutsu luokse ja pari rapsutusta on auttanut voittamaan pelon ja sen jälkeen kyseistä asiaa ei ole tarvinnut pelätä. Hyvin usein teen siten, että Masan pitää tulla mun luokse pelkoa aiheuttavan kohdan ohi tai yli saadakseen nuo rapsutukset ja se on tepsinyt hienosti. Ja kun istun lattialla Masa jalkojen välissä tai vieressä, niin silloin Masa uskaltaa tehdä Aslakille mitä vaan :D Keskinäinen luottamuksemme on kehittynyt todella hyvin.

Eilen nuorempi poika kaverinsa kanssa intoutui juoksemaan sisällä ja Masahan säntäsi totta kai perään. Tuli mutta ja sen jälkeen kauhea ulina, ihan kuin sikaa olisi tapettu. Ryntäsin katsomaan, mitä kävi ja siellä se pienokainen ulisi roikottaen tassuaan, liekö heittänyt mutkassa kuperkeikan ja vähän kolauttanut tassuaan. Surkeana hän otti vastaan rapsutukset leukan mun käsivarteen nojaten ja kun lopetin, meni sängyn alle murjottamaan. Sain houkuteltua hänet pois sängyn alta, jolloin nilkutti oahasti ontuen omalle makuupaikalleen. Menin perässä ja tunnustelin varovasti ontuvaa jalkaa ja taivuttelin liikeradat läpi eikä mikään tehty asia onneksi aiheuttanut minkäänlaista äännähdystäkään, antoi kuitenkin koskea satutettuun jalkaansa. Houkuttelin kaverin keittiöön parin makupalan avulla testatakseni liikkumista ja hyvinhän se sujui jo paljon pienemmästä ontumisesta huolimatta. Illaan mittaan ontuminen katosi kokonaan, joten mitään henkistä traumaa vakavampaa ei tapauksesta koitunut.

Nyt Masa alkaa oppia sen, että kun saa ruokakipon eteensä, niin päästäkseen syömään, hänen täytyy olla hetki rauhassa. Muutama päivä siihen opettamiseen on mennyt, mutta sapuskoinnin aloittaminen ei ole enää sellaista sähläystä kuin ennen. Eikä ruoan odottaminen aiheuta enää vaatimiskohtauksia kun tietää saavansa sapuskan eteensä aika nopeasti sen jälkeen kun olen ottanut ruokakipon käteeni. Parhaiten oppi on mennyt perille siinä, että metallisen ruokakipon pienikin ääni saa pojan saapumaan keittiöön salamana.

Tällä hetkellä pahinta Masan mielestä on aamukasteisella nurmikolla käveleminen, sillä on kylmää ja märkää. Tänäkin aamuna olisi vain halunnut olla sisällä ja kun hän lopulta suvaitsi astua ovesta ulos, niin fiilis oli portailla selkeästi "en tule". Ei muuta kuin vesseli kainaloon ja nurmikolle. Käveltiin hetki, jonka jälkeen alkoi vetää takaisin ovelle sisään haluten. Taas kainaloista ote ja takaisin nurmikolle. Nyt alistui kohtaloonsa, käveli hetken ympäriinsä, teki kakat ja halusi taas sisälle. Ulkonakäynnin tarkoitus oli saavutettu, joten muutenkin ajanpuutteen ja töihinlähdön vuoksi mentiin sisälle. Vesseli oli tyytyväinen, kun ei tarvinnut enää täristä kylmästä ulkona :D Morjestin juniorin ja lähdin töihin.

Tänään aletaan reenaamaan istu-komentoa vähän isommalla intensiteetillä. Muutamaa satunnaista kertaa lukuunottamatta tämä komento on vielä reenaamatta. Nyt alkaa sekin. Tällä viikolla reeniohjelmassa on myös kytkettynä odottaminen, joten Masalla on tiedossa vähän aivojumppaa ja kärsivällisyyden opettelua.