Taitaa tauti olla jo voiton puolella, sillä eilen illalla oli virtaa kuin pienessä kylässä, melkein teki mieli jo liikkumaankin. Tämän mielihalun syrjäytin tunnin lumitöillä ja kylppärin allasviemärin avausyrityksellä. Viemärin avaaminen vaatii putkirassia, sillä missään näkyvässä kohdassa ei ollut tukosta tai edes ahtaumaakaan, joten tukko on jossain lattian alla piilossa.

Muksujen torstain reeni on mielessä valmiina. Hyökkääjät joutuvat liikkumaan kunnolla ja mikäli oma paikka ei meinaa löytyä, soi pilli ja odotellaan niin pitkään, että jokainen pelaaja on omalla paikallaan ennen liikeratojen jatkamista. Hauska olla ikävä :D Perjantain reenit ennen lauantain otteluparia on taas helpot. Viime perjantaina käytiin laukauksia läpi ja torstaina meinasin antaa pojille päätäntävallan perjantain reenien suhteen, valitkoon itse. Tosin, mikäli mun arvelu pitää paikkansa, niin ensin vaihtoehtona tulee a) pelataan koko aika (ei muuten pelata, vaan reenataan osa ajasta) ja sitten b) opetellaan laukomaan. Jälkimmäinen on ihan ok harjoite, sillä toi taito pitää nyt vain osata. Joulukuussa pelattiin yhtä joukkuetta vastaan, joka ei osannut laukoa, siis jokainen pelaaja sai aikaan vain sellaisen luttanan tuhnun. Mun porukka on jo oppinut laukomaan ihan eri tavalla kuin ennen ja oppivat koko ajan lisää, toivottavasti se näkyy myös maalimäärässä.

Rakensin jo alustavat kentälliset viikonlopun peleihin. Parin kaverin ilmoittautuminen puuttuu vielä, mutta oletin heidän tulevan tapojensa mukaan otteluihin. Ihan mukavat poppoot saadaan kumpaankin peliin. Harmittaa taas vaan noi yli-ikäiset jätkät, sillä kolmesta vain kaksi saa olla kokoonpanossa ottelua kohden. Huoh...

Kahvia...