Käytiin eilen katsomassa yhtä karvapallopentuetta ja kyllä se nyt on niin, että meille tulee toinen karvakasa ton 5-vuotiaan jästipään kaveriksi. Kaikki kuusi pentua olivat todella vilkkaita eikä meidän yllätykseksi yksikään ollut vähääkään flegmaattinen tai muutenkaan rauhallinen. Kun kasvattaja päästi katraan vapaaksi, niin siitä tuli melkoinen show, sillä kaikki alkoivat pyöriä jalkojen ympärillä vallattomasti eikä jalkoja uskaltanut siirtää ollenkaan, sillä joku olisi jäänyt alle :D Kaikki pyörivät jaloissa aikansa ja suuntasivat sen jälkeen mielenkiintonsa muualle mutta yksi tuli jatkuvasti käymään uudelleen ja uudelleen mun luona ja jonkun ajan kuluttua rohkaistui ja yritti kiivetä mun jalkaa pitkin siinä kuitenkaan onnistumatta. Totesi tehtävän mahdottomaksi, heitti itsensä selälleen mun jalkojen juureen ja levitti tassunsa ääriasentoon paljastaen vatsansa. Hän valkkasi meidät emmekä me häntä.

Vuoden mää olen asiaa miettinyt eikä asiaa tarvinnut enempää enää pohtia. Kotimatkalla tai itse asiassa jo kasvattajan luona autoon hypätessä päätös oli tehty. Tulkoo meille. Tämä kaveri on värivikainen eikä siten ole näyttelykelpoinen mutta perhekoiraksi se meillä tulee eikä miksikään kisatykiksi mihinkään lajiin. Yleensähän käy sillai, että ns. pahnanpohjimmainen tai ruma ankanpoikanen valitaan ihmisten toimesta omaksi lemmikiksi mutta nyt kävi sillai, että meidät valittiin.

Elikkä siis ilman sen enempiä puheita, arvon herrasväki, tässä meidän Masa:

Selässä näkyvä valkoinen täplä rusken keskellä aiheuttaa värivirheen. Valkoisten alueiden tulee olla yhtenäiset eikä tuollaisia erillisiä pilkkuja sallita. Vaikka tuo pilkku menisi iän myötä umpeen, niin kyseinen yksilö ei siltikään sovellu jatkojalostukseen. Raakaa peliä etenkin kun eihän toi pikkupallero värilleen mitään mahda.

On se vielä reilu 5-viikkoisena pieni ja mitätön. Mun kengännumero on 43 ja toi pikkukaveri on suurinpiirtein samankokoinen:

Kun verrataan meikäläisen käsiin, niin pienihän toi pentu siltikin vielä on:

Itselläni pisti silmään jo muotoutuva kuono ja kuinka nopeaa kehitys oikeasti on, sillä viimeisimmät näkemäni kuvat oli otettu muutama päivä aiemmin ja niissä kuono oli vielä selkeästi pentumaisen lyhyt ja pyöreä. Nyt koirilla oli jo selkeästi havaittavissa kuono pidentymistä. Kunhan vielä vähän saa ikää, niin sitten rodunomaiset tunnusmerkit on jo hyvin nähtävissä. Siitä tulee sellainen muurahaiskarhun ja lepakon välimuoto :D Kyseessä on siis sileäkarvainen collie:

Isona moinen uros on n. 60cm korkea ja 25-30kg pakkaus, joka on vaikea uskoa tuollaisesta pienestä ja mitättömästä karvapallosta.

Nooh, pentu voidaan hakea toukokuun lopussa ja sitten se riemu alkaakin. Osasi jo nyt käydä nätisti sanomalehtien päällä pissalla ja kakalla, joten meillä tuskin tulee kauheaa tarvetta siivoilla. Totta kai vahinkoja sattuu mutta oppiminen on jo hyvällä mallilla.

Jaaniijjuu...mää teen tosta frisbeehirmun: "Katso, tämä on frisbee. Se aiheuttaa turhaa ja rasittavaa liikuntaa, tapa se!" :D  Ei vaan, kyl mää jotain fantsua tekemistä sille keksin.