Työpaineet pois. Toissapäivänä oli työmaalla viranomaistarkastukset ja ne meni läpi heittämällä. Ollut nyt pari päivää outo fiilis, kun musertava taakka on ollut harteilta pois. Vaikkei noissa tarkastuksissa sinänsä olekaan mitää pelättävää, niin siltikin ne on sellaisia, että joku epäkohta saattaa aiheuttaa tarkastajalta kommentin: "Tää on kesken/väärin tjms ja katsotaan ensi viikolla uudestaan." Silloin kaikki on menetetty, etenkin kiireisesti aikataulutetuissa projekteissa.

Tänään on muksujen kanssa reenit vähän vajaalla osallistujamäärällä. Nyt ilmoittautuneita on 7, joka on ihan jees määrä, vaikkei heidän kanssaan mitään ihmeellistä pystykään tekemään. Mutta lupasin pojille aiemmin leppoisat reenit, joten enköhän mää tai kollega jotain keksitä. Ensin käydään sunnuntainen peli läpi vähän tarkemmin, jotta pojat pääsevät näkemään mitä mää valmentajana peleissä katson ja toisekseen, miten harjoitellut asiat ovat siirtyneet poikien pelaamiseen ja kuinka niitä sovellettiin.

Mitä me ollaan sitten harjoiteltu? Pelinavausta omasta päästä paineen alla ja siihen liittyvää hyökkääjien liikettä. Samoin ollaan puhuttu siitä, että sivuliikkeellä päästään vastustajasta irti ja siitä keskialueelle hallitusti. Ollaan puhuttu myös kuinka hyökkääjien tulee liikkua keskialueella ja hyökkäyspäässä ns. kolmioasetelmassa, koska silloin kolmella hyökätessä pallollisella pelaajalla on aina kaksi henkilöä, joille syöttää. Ollaan puhuttu, kuinka tästä asetelmasta saadaan takamies automaattisesti maalinedustapeliin ja mikäli pallollinen pelaaja ajautuu nurkkaan, kuinka kaksi muuta hyökkääjää asettuu siten, että meillä on aina kaksi miestä maalintekoalueella. Nää kaikki asiat onnistui pojilla. Suurin osa kaksinkamppailuista voitettiin, saatiin pallo haltuun ja hyökkäys käyntiin.

Mitä sitten meidän vastustaja teki väärin? Karvasivat ensin yhdellä pelaajalla ekan erän puoleen väliin asti. Se ei toiminut, vaan me hallitsimme peliä melkein täydellisesti. Ekan erän puolessa välissä muuttivat pelitapansa 2-2-1:een ja heidän hyökkääjät karvasivat todella aggressiivisesti tullen meidän pakkien iholle. Ongelma on siinä, että vähänkään vaillinaisesti pelattuna tää systeemi jätti meidän sentterin vapaaksi ja näin hänellä oli tilaisuus pyörittää meidän peliä melko vapaasti laitahyökkääjien ollessa melko hyvin vartioituna.. Periaatteessa toimiva järjestelmä, mutta meidän laituritpa ottivat spurtteja päästen vastustajista irti ja saatiin vähän väliä 3-2 -ylivoimahyökkäyksiä vastustajan päähän. Toisen erän aikana vastustaja muutti pelitapansa aggressiiviseen 2-1-2:een karvaajien tullessa edelleenkin meidän pakkien ihoon kiinni, jonka olisi periaatteessa pitänyt toimin meidän 2-1-2 -lähtöasetelmaa vastaan. Mutta ei, meidän jätkien liike oli niin voimakasta, että vastustajan keskimies eli toi "1" oli ihan kujalla tapahtumista ja taas saatiin ylivoimahyökkäyksiä vastustajan päähän.

Yhteenvetona meidän voitto tuli ihan perusasioiden hanskaamisesta. Voitettiin 1 vs. 1 -tilanteet, hallittiin keskialuetta ja liikuttiin nopeasti ja jatkuvasti. Oli kyl hienoa katsoa poikien peliä.