Haukotus! Kultahumu jatkuu edelleen...

Tuli mieleen yksi tapaus eilisestä kultakamppailusta, kun vastustaja teki ensimmäisen maalinsa. Yksi poika tuli masentuneena ja ääni painuksissa mun juttusille ja kysyi, että miten me selvitään tästä kun aiemmassakin pelissä vastustaja pääsi tasoihin. Hämmästyin kysymystä mutta onneksi poika kysyi suoraan multa eikä tuonut ajatustaan esille koko joukkueen kuullen. Vastasin hänelle, että nyt kaikkien täytyy vaan tsempata eikä vastustajan maalin saa antaa häiritä omaa suoritusta. Poika tyytyi vastaukseen ja pelasin hyvin siitä eteenpäinkin. Monesti parilla pojalla on ollut tapana manata peli jo ennen kuin se ollaan pelattu loppuun ja vastustajan tehdessä maalin, on vaihtoaitiossa usein kuulunut: "Noniin...me hävitään tää peli." Eilen ei sellaista kuulunut kertaakaan kummassakaan pelissä.

Eilisen ekan pelin jälkeen pukukopissa yksi poika nauroi ja kysyi: "Mikset sää Ato huutanut pelin aikana ollenkaan?" Vastasin: "Miksi olisi huutanut? Tehän osasitte pelata." Mää olen ilmeisen tunnettu verraten kovaäänisesta pelinohjaamisestani muuallakin kuin joukkueen sisällä :D  ja nyt viimeisten pelien aikana en kauheasti ole ollut äänessä, joka johtuu puhtaasti siitä, että pojat ovat oikeasti oppineet pelaamaan siten, ettei mun tartte puuttua pelaamiseen muuten kuin ohjeistamalla vaihtoaitiossa ja tämä on koko ajan ollut tarkoituskin.

Pojat ovat kehittyneet talven aikana huimasti niin yksilöinä kuin joukkueenakin. He ovat oppineet jo jollain tavoin ajattelemaan joukkuetta joukkueena, kuinka yksilöt toimivat joukkueessa ja kuinka yksilön oma suoritus ja asenne vaikuttaa joukkueen toimintaan. Sen lisäksi tärkeä asia eli kommunikointi vaihtoaitiossa poikien kesken on lisääntynyt todella paljon. Mutta paineensieto, se on pojilla aika huima. Esimerkiksi eilinen eka peli olisi ollut tappio, mikäli paineensietokyky olisi pojilla ollut vähänkään huonompi. Nyt arvon herrat väänsivät ihan loppuun asti täysillä. Kun aikanaan sain tarkkiksen käsiini, niin en osannut ollenkaan kuvitella tällaista kehitysharppausta, tosin pojilla oli tarvittava taitotaso hallussa jo ennen mun valkkuhommien alkamista, korvienväli kaipasi työstämistä. Ja nyt kun jälkikäteen katsoo tuloksia, niin onnistuin hommassa enemmän kuin mainiosti, joka on ihme sinänsä tällä, nollatason valkkukokemuksella.

Vähän tilastotietoa mun ajalta:
sarjapelit: 12 peliä, 7 voittoa, 2 tasapeliä, 3 tappiota
harjoitusottelut: 4 peliä, 2 voittoa, 2 tappiota
stadin turnaus: 6 peliä, 3 voittoa, 3 tappiota
finaaliottelut: 2 peliä, 2 voittoa
Yhteensä: 24 peliä, 14 voittoa, 2 tasapeliä, 8 tappiota

Jos ajatellaan, että voitosta 1 piste, tasapelistä 0,5 ja häviöstä 0, niin tuloksemme mun aikana oli 15/24 = 63%, ei nyt ihan huono kuitenkaan. Ihan ilkeyttäni tein saman vertailun lätkän SM-Liigan suhteen ja runkosarjan voittaneella Kärpillä oli runkosarjan loputtua sama prosenttilukema :D

Mutta sellaista tällä kertaa. Nyt arvon itsekseni, viitsisikö keitellä pihalla pannukahvit vai käkkisikö sisällä ja ei tekisi mitään.