Hei kaikille ja hyvää Uutta Vuotta!

Anteeksi, että olen vähät välittänyt teistä enkä ole päivittänyt kuulumisiani. Minulla on ollut kauhea kiire ja samaten isännälläni, joten en ole ehtinyt kirjoitella kuulumisiani.

Isännällä ei ole enää niin kiire kuin syksyllä ja käymme pidemmillä lenkeillä isännän päivälevon jälkeen. Minä leikin aina luullani isännän torkkuessa, mutta hän on niin kiva, ettei toru minua, vaikka saatan vähän kolistella luuni kanssa. Minusta on vain niin kiva heitellä luuta ympäriinsä ja sen jälkeen jahdata sitä. Sen kauheasti kolisevan luun isäntä piilotti, sillä se luu piti todella kovaa ääntä. Se oli kuulemma ihan oikea luu.

Isäntä lupasi tällä viikolla, että lähiaikoina käymme taas sellaisessa paikassa lenkillä, jossa voin juoksennella vapaana. Se olisi kivaa, mutta minä en halua kuitenkaan juosta kaukana isännästä, vaan haluan pitää hänestä huolen, ettei hän eksy. Sitä en tosin usko, mutta kaiken varalti.

Isäntä sanoo, että minulla on huumorintajua. Se pitää paikkansa, sillä joskus mieleni tekee vain pelleillä, jotta saan isäntäni nauramaan. Osaan kyllä olla varsin hassu, jos niin haluan ja minusta on kivaa, kun isäntäni nauraa. Olen myös oppinut, että isäntää kannattaa kuunnella, sillä hän on viisas ihminen ja haluan kunnioittaa hänen toiveitaan. Luotan häneen todella paljon ja jos minua pelottaa, niin käyn kysymässä isännältä kannattaako pelätä. Yleensä isäntä sanoo, ettei pelkoon ole aihetta. Ihmeellinen mies. Kun kerran kävelyllä näin ihmisiä, jotka liukuivat kepit kädessään sen sijaan, että olisivat kävelleet, niin silloin olin ihmeissäni ja minun oli pakko käydä kysymässä isännältäni, että onkohan niillä ihmisillä kaikki hyvin. Isäntäni sanoi, että ne ihmiset luistelivat ja vaikken tiennyt, mitä se tarkoittaa, niin luotin isäntääni, sillä hän oli taas ihan viilipytty. Hän on kuulemma nuorena luistellut itsekin, joten silloin sen toiminnan on pakko olla ihmisille normaalia.

En tiedä, onko veljilläni ja siskoillani sama tapa, mutta kun olemme isännän kanssa lenkillä, niin hymyilen ja alan ottaa spurtteja isäntääni kohti. Isäntä laskee kämmenensä kuononi tasolle ja tökkään kuonollani hänen kämmentään ja spurttaan taas poispäin hänestä. Ennen tein siten, että hyppäsin isännän jalkaa vasten spurtin jälkeen, mutta hän ei tykännyt siitä, joten muutin tyyliäni.

Mutta olen minä välillä surullinenkin. Meidän lähellä asuu koira, jota pidetään ulkona aina. Kun kuljemme hänen talonsa ohi, niin hän alkaa haukkua surullisesti. Silloin minä ulvon hänelle surullisen ja osaaottavan vastaukseni. Ensimmäisellä kerralla kun kuljimme isännän kanssa tämän koiran talon ohi, minä vähän hämmennyin ja minun oli pakko kysyä isännältä, onko tällä koiralla kaikki hyvin, mutta nykyään keskustelen joka kerta vähän tämän koiran kanssa, ettei hän tuntisi oloaan niin yksinäiseksi. Minusta on tyhmää, että jotkut ihmiset ottavat koiran pihakoristeeksi, sillä ainakin minä ja muut tuntemani koirat haluavat olla isäntänsä tai emäntänsä seurassa eivätkä ulkona.

Ai niin, isäntä sanoo, että olen aikuistumassa. Se on kiva kuulla! Minulla on huhtikuun lopussa 2-vuotissynttärit, olette kaikki alustavasti tervetulleita. Minun pitää vielä keskustella isäntäni kanssa, kuinka monta vierasta saan kutsua ja toivottavasti isäntä leipoo samanlaisen nakki- ja lihapullakakun kuin viime vuonna, se oli hyvä!

Nyt me alamme isännän kanssa viikonlopun viettoon, meillä oli rankka viikko. Hei hei!