Lähdin ajelemaan kasvattajaa kohti klo 11 kaikessa rauhassa ja miettien mitä päivä tuo tullessaan. Päästyäni kasvattajan luokse, sain suullisen tietopaketin ruokinnasta yms ja ohjeen antaa viimeisen matolääkkeen vielä huomenaamulla. Pentueen pakit oli aivan sekaisin lääkityksestä, mutta niiden parhaaksihan se on. Kasvattaja kantoi Masan autooni, laittoi oven kiinni ja jäimme hetkeksi vielä keskustelemaan asioista. Katsoin auton sivuikkunasta sisään ja sanoin kasvattajallekin, ettei kyse olekaan ihan lamaantuneesta pennusta, sillä siellä Masa vaelteli jo pitkin etupenkkiä, vaikka laitettiin se etupenkin jalkatilaan. Kasvattaja naurahti, että voi tulla mielenkiintoinen kotimatka. Naurahdin ja hyppäsin autoon.

Ensi alkuun työnsin Masan takaisin vänkärinpenkille mutta sitten annoin sen jäädä osittain syliini pitäen toista kättä rinnan alla, ettei vilpertti lähde vaeltamaan vääriin paikkoihin. Rauhoittui siihen ekan 15km:n ajaksi, mutta sitten piristyi ja änkesi itsensä takapenkille. Hetken vaelteli siellä kunnes aloitti metakan kun ei päässytkään takaisin etupenkille. Ulinaa ja vinkumista kesti puolet matkasta rauhoittuen aina välillä kun haastelin rauhoittavasti, loppupuolikkaan veijari nukkui tai uinui ollen aivan hiljaa.

Alla olevassa kuvassa olemme pysähtyneet eräälle P-paikalle, jossa otin hörpyn vissyä ja rauhoittelin pikkuveijaria.

Matka sujui loppupeleissä varsin rattoisasti tai ennemminkin rauhallisesti melkein loppuun asti. 2 minuuttia ennen määränpäätä alkoi autossa haista oudolle. Vilkaisin taakseni ja huomasin penkillä pienen kostean läikän, ei mitään, vahinkoja sattuu. Vilkaisin vielä toisen kerran taakseni ja näin hajun alkulähteen: torttuja joka puolella, onneksi vain ton vihreän ja huomiovärisen takin päällä. Ne menikin aika nopeasti likoamaan pesuaineämpäriin :D

Masan päästyä uuteen kotiin alkoi kauhea kiertely ja paikkoihin tutustuminen. Aslak oli parhaillaan päivälenkillä, joten tutustuminen saattoi tapahtua kaikessa rauhassa. Kun Aslak näki pikkuveijarin, alkoi totta kai melkoinen tutustuminen. Aslakin naamalla oli oikein leveä hymy, oli varmaan iloinen siitä, että sai kaverin. Nyt, parin herkkuvälikohtauksen jälkeen, vesseli on vähän varuillaan Aslakin läsnäollessa ja Aslak taas on varuillaan herkkurosvon kanssa. Siitä se yhteiselo alkaa vähin erin.

Aika nopeasti vesseli tottui uuteen paikkaan ja uskalsi jo nukahtaakin keskelle kulkutietä:

Siinä se tuhisee kaikessa rauhassa. Kaulapantaa yritin laittaa, mutta protestoi niin voimakkaasti, etten viitsinyt kiusata enempää, reppanan päivä on muutenkin ollut stressaava. Huomenna jannu saa pannan, jos ei muuten, niin viimeistään juuri nukahtamistaan ennen. Sen jälkeen saan kaverin hihnan päähän ja voidaan mennä ulos tutustumaan paikkoihin.

Tähän loppuun päivän saldo: 2 lätäkköä, 1 torttukasa ja 1 pieni köntsä. Kun putsasin ekaa lätäkköä ja torttukasaa, niin Aslak katsoi mua ja ilme oli ihan kuin sanoen: "Kato nyt, mitä toi teki."