Voi kauheaa, olen unohtanut teidät aivan täysin... Olen todella pahoillani!

Muistatteko, kun joskus kirjoitin siitä, että minusta on kivaa puhua muille koirille lenkkien aikana? En enää halua sitä niin paljoa kuin ennen. Välillä tapaamme muita koiria, joille minulla ei ole asiaa ollenkaan. Ihmettelen sitä, kuinka isäntäni voi olla iloinen tuppisuustani...

Isäntä sanoo, että sen jälkeen kun täytin kaksi vuotta, niin olen alkanut aikuistua. Siitä en tiedä, sillä minusta on kiva pelleillä isäntäni kanssa kaikesta huolimatta. Minusta on alkanut kuitenkin tuntua siltä, että isäntäni antamat komennot eivät ole turhia ja noudatan niitä paremmin kuin teininä tai ihan pentuna. Minusta on kiva ja isäntäni tykkää siitä, että lenkeillä kun kysyn häneltä suuntaa, niin hän näyttää vain kädellään mihin mennään tai jos kysyn häneltä suuntaa, niin hän kertoo sen automaattisesti. Yhteistyömme sen suhtee alkaa olla mutkatonta ja ennen kaikkea sanatonta.

En muista, olenko puhunut siitä, että tykkään nukkua isäntäni kassa. Minä painaudun häneen kiinni tavalla tai toisella ja jos en jostain syystä ota häneen kontaktia, niin hän ottaa tassustani kiinni tai rapsuttelee minua. Hän ymmärtää myös, jos haluan joskus olla omassa rauhassani ja miettiä asioita. Hän on viisas mies.

Luotan isäntääni täysin ja kerron teille pari esimerkkiä miksi. Viime keväällä eräs koira juoksi erään talon pihalta luokseni kertomaan asioita ja siitä isäntäni ei tykännyt. Minä sanoin tälle toiselle koiralle, etten ole juttutuulellä, mutta hän vain jatkoi puhumistaan, joten isäntäni otti ohjat käsiini. Haistoin sen isännästi, että nyt tämän toisen koiran on parempi mennä muualle juttelemaan ja onneksi toisen koiran emäntä tuli hakemaan tämän koiran. Olen kiitollinen isännälleni, että hän jutteli tämän koiran kanssa, sillä minä en jaksnaut.

Toinen kerta tapahtui noin kuukausi sitten meidän ollessa päivälenkillä. Mopopojat tulivat ajelemaan mopoilla alueelle, joilla he eivät olisi saaneet olla ja minä menin kertomaan siitä heille. Pojat eivät kuitenkaan uskoneet minua, joten onneksi isäntäni tuli perässäni ja jatkoi keskustelua poikien kanssa. Isäntäni ääni ja puhetapa olivat sellaiset, että minä jäin suosiolla isäntäni taakse kuuntelemaan hänen puhettaan ja pojatkin uskoivat isäntääni heti eivätkä alkaneet kinastelemaan hänen kanssaan. Jos totta puhutaan, niin isäntäni äänensävy oli sellainen, että taisin vähän lirauttaa pissiä minäkin häntä kuunnellessani. Pojat ajoivat moponsa muualle ja saatoimme isäntäni kanssa jatkaa lenkkiämme häiriöttä.

Tähän loppuun kehaisen sen verran, että minusta on tullut maailmankuulu julkkis! Isäntäni on ottanut minusta kuvia ja lähettää ne sellaiseen puhelinpalveluun, jossa ihmiset voivat katsoa koirakuvia. Minusta otetut kuvat keräävät kauheasti katsojia, ja siitä minä olen ylpeä!

Nyt minä syön iltapalani ja lähdemme iltalenkille. Isäntä laittaa päähänsä ajovalon, jotta voimme kulkea pimeillä metsäpoluilla ihan kuin päivänvalossa.

Hei hei!

Hei kaikille ja hyvää Uutta Vuotta!

Anteeksi, että olen vähät välittänyt teistä enkä ole päivittänyt kuulumisiani. Minulla on ollut kauhea kiire ja samaten isännälläni, joten en ole ehtinyt kirjoitella kuulumisiani.

Isännällä ei ole enää niin kiire kuin syksyllä ja käymme pidemmillä lenkeillä isännän päivälevon jälkeen. Minä leikin aina luullani isännän torkkuessa, mutta hän on niin kiva, ettei toru minua, vaikka saatan vähän kolistella luuni kanssa. Minusta on vain niin kiva heitellä luuta ympäriinsä ja sen jälkeen jahdata sitä. Sen kauheasti kolisevan luun isäntä piilotti, sillä se luu piti todella kovaa ääntä. Se oli kuulemma ihan oikea luu.

Isäntä lupasi tällä viikolla, että lähiaikoina käymme taas sellaisessa paikassa lenkillä, jossa voin juoksennella vapaana. Se olisi kivaa, mutta minä en halua kuitenkaan juosta kaukana isännästä, vaan haluan pitää hänestä huolen, ettei hän eksy. Sitä en tosin usko, mutta kaiken varalti.

Isäntä sanoo, että minulla on huumorintajua. Se pitää paikkansa, sillä joskus mieleni tekee vain pelleillä, jotta saan isäntäni nauramaan. Osaan kyllä olla varsin hassu, jos niin haluan ja minusta on kivaa, kun isäntäni nauraa. Olen myös oppinut, että isäntää kannattaa kuunnella, sillä hän on viisas ihminen ja haluan kunnioittaa hänen toiveitaan. Luotan häneen todella paljon ja jos minua pelottaa, niin käyn kysymässä isännältä kannattaako pelätä. Yleensä isäntä sanoo, ettei pelkoon ole aihetta. Ihmeellinen mies. Kun kerran kävelyllä näin ihmisiä, jotka liukuivat kepit kädessään sen sijaan, että olisivat kävelleet, niin silloin olin ihmeissäni ja minun oli pakko käydä kysymässä isännältäni, että onkohan niillä ihmisillä kaikki hyvin. Isäntäni sanoi, että ne ihmiset luistelivat ja vaikken tiennyt, mitä se tarkoittaa, niin luotin isäntääni, sillä hän oli taas ihan viilipytty. Hän on kuulemma nuorena luistellut itsekin, joten silloin sen toiminnan on pakko olla ihmisille normaalia.

En tiedä, onko veljilläni ja siskoillani sama tapa, mutta kun olemme isännän kanssa lenkillä, niin hymyilen ja alan ottaa spurtteja isäntääni kohti. Isäntä laskee kämmenensä kuononi tasolle ja tökkään kuonollani hänen kämmentään ja spurttaan taas poispäin hänestä. Ennen tein siten, että hyppäsin isännän jalkaa vasten spurtin jälkeen, mutta hän ei tykännyt siitä, joten muutin tyyliäni.

Mutta olen minä välillä surullinenkin. Meidän lähellä asuu koira, jota pidetään ulkona aina. Kun kuljemme hänen talonsa ohi, niin hän alkaa haukkua surullisesti. Silloin minä ulvon hänelle surullisen ja osaaottavan vastaukseni. Ensimmäisellä kerralla kun kuljimme isännän kanssa tämän koiran talon ohi, minä vähän hämmennyin ja minun oli pakko kysyä isännältä, onko tällä koiralla kaikki hyvin, mutta nykyään keskustelen joka kerta vähän tämän koiran kanssa, ettei hän tuntisi oloaan niin yksinäiseksi. Minusta on tyhmää, että jotkut ihmiset ottavat koiran pihakoristeeksi, sillä ainakin minä ja muut tuntemani koirat haluavat olla isäntänsä tai emäntänsä seurassa eivätkä ulkona.

Ai niin, isäntä sanoo, että olen aikuistumassa. Se on kiva kuulla! Minulla on huhtikuun lopussa 2-vuotissynttärit, olette kaikki alustavasti tervetulleita. Minun pitää vielä keskustella isäntäni kanssa, kuinka monta vierasta saan kutsua ja toivottavasti isäntä leipoo samanlaisen nakki- ja lihapullakakun kuin viime vuonna, se oli hyvä!

Nyt me alamme isännän kanssa viikonlopun viettoon, meillä oli rankka viikko. Hei hei!

Masa tässä hei. Onkin kulunut pitkä siitä, kun viimeksi olen päässyt koneelle, kun isäntä on tehnyt kauheasti töitä. Nyt hänellä on vähän rennompaa, joten sain koneen lainaan hetkeksi.

Kuten aiemmin mainitsin, niin minullahan oli synttärit jotain aikaa sitten. Isäntä oli kiltti ja leipoi minulle synttärikakun lihapullista ja nakeista. Se oli todella hyvää, mutta se oli mielestäni aivan liian pieni.

Olen oppinut olemaan kotona kiltisti sillä aikaa, kun isäntä on poissa. Ennen vanhaan vedin tavaroita pöydältä alas, hain muovikasseja kassipussista, levittelin ne ympäri asuntoa ja sen jälkeen silppusin niitä yksi kerrallaan. Nyt haen enää harvoin muovikasseja ja jos haenkin, niin en enää silppua niitä. Yleensä olen ihan kiltisti, sillä olen huomannut, että isäntäni on todella iloinen kun olen käyttäytynyt aikuisen koiran lailla.

Kun isäntä tulee töistä kotiin, istun kiltisti odottamaan sitä, että hän ottaa ulkovaatteet pois päältään. Minusta isännän kotiintulo on niin kivaa, etten malta oikein pysyä paikallani ja vedän korvani tiukasti päätä myöden teputtaen jaloillani, vaikka olenkin paikallani. Kun isäntä sanoo "No moi!", niin siitä tiedän, että nyt saan tervehtiä isäntääni. Isäntä alkaa useimmiten nauraa, sillä teen usein kuperkeikkoja isännän jaloissa pyöriessäni. Olen vain niin innoissani. 

Isäntä naureskelee sille, että jos nostan jalkaa pissatakseni, mutta teenkin kakkoset. Minusta se ei ole yhtään hauskaa. Mutta siitä isäntäni on iloinen, ettei hänen tarvitse korjata kakkojani, sillä peruutan pyllyni aina jonkin pusikon keskelle. Sen opin ihan itse.

Meille on muodostunut tietynlaisia rutiineja arkielämään:

• Isäntä syö aina ensin ja sen jälkeen on minun vuoroni.
• Yleensä syönnin jälkeen lähdemme lenkille paitsi isännän työpäivinä, jolloin hän käyttää minut pihalla pissillä ja sen jälkeen lepäämme hetken ja käymme lenkillä vasta sen jälkeen.
• Kun isäntä menee sohvalle pötköttämään, käyn vielä uudelleen tervehtimässä häntä, koska minusta on kiva, että hän on taas kotona. Tervehtimisen jälkeen käyn varmistamassa, että ruokakuppini on tyhjä ja hyppään sen jälkeen sohvalle isäntäni säärien väliin painaen leuan hänen polvensa päälle. Isäntä on sanonut, että kanssani on kiva nukkua.
• Öisin menen nukkumaan isännän viereen siten, että rojahdan koko painollani hänen jalkojensa päälle ja laitan pääni yleensä hänen nilkkojensa päälle. Siitä isäntäni ei tykkää, että jos hän nousee yöllä ja käy jossain, niin minä valtaan usein hänen paikkansa, mutta kun se on niin kivan lämmin kohta. Kun isäntä tulee takaisin, niin hän vain sihahtaa, että "Väistä!" ja minä siirryn samantien hetkeksi kokonaan pois sängystä. Kun isäntä on saanut itsensä takaisin vällyjen väliin, niin hän kutsuu minut takaisin vierelleen. Se on kivaa.
• Jos olemme lähdössä lenkille heti syönnin jälkeen, niin minä syön isännän laittaessa vaatteita päälleen. Minä käyn usein katsomassa, ettei isäntä vaan lähde ilman minua, mutta silloin isäntä kysyy minulta: "Onko kuppi jo tyhjä?" tai "Onko kaikki syöty?" Silloin minä käyn vielä varmistamassa, että ruokakuppini on todella tyhjä ja lähdemme lenkille vasta sen jälkeen.

Ai niin...isäntä sanoo, etten osaa juoda ja minulla on juomisongelma. Suustani valuva vesi pilaa parketin ja hän hankki ison muovimaton juomakuppini alle eikä vesi enää valu suustani parketille. En kuulemma jaksa keskittyä riittävästi juomiseen, vaan jätän viimeisen suullisen nielaisematta ja se valuu huulieni välistä lattialle ja kun samalla yleensä käännän päätäni nopeasti, niin vesi muodostaa kaarevan vanan lattialle. Nyt kun on tuo matto, niin isäntäkin on tyytyväinen. Tämän ongelman saatan varovasti tunnustaa, sillä minulla on usein vain vähän liian kiire.

Nyt isäntäni haluaa takaisin koneen ääreen, joten minä joudun lopettelemaan. Hei hei ensi kertaan!

Masa tässä moro! Ajattelin taas kirjoitella pitkästä aikaa.

Isäntä on ollut pitkällä talvilomalla. Minusta se on ollut todella kivaa, sillä lenkkimme ovat pidentyneet ja olemme paljon enemmän yhdessä. Mutta sitä olen ihmetellyt, että välillä osaan mennä käskemättä sinne minne isäntä haluaa minun menevän ja ylipäätään hänen ei tarvitse sanoa mitään, mitä minun pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Isäntä sanookin minun toimivan silloin ajatuksen lailla ja että osaan lukea hänen ilmeitään ja eleitään. Hassua. Nykyään, kun tulemme risteyskohtaan, niin kysyn isännältä suuntaa, jonne mennään. Hän näyttää suunnan kädellään ja menen sinne. Meidän lenkkimme sujuvat nykyään hyvin tämän takia.

Juttelen edelleen toisille koirille ja siitä isäntä ei tykkää vieläkään. Hän on sitä mieltä, että minun täytyisi päästä leikkimään enemmän muiden koirien kanssa ja se vähentäisi minun keskusteluhalujani lenkkien aikana. Isäntä vei minut sunnuntaina paikkaan, jossa oli aidat ympärillä ja sain olla täysin vapaana. Se oli kuulemma koirapuisto. Harmi vaan, ettei siellä ollut leikkikavereita, joten leikimme isännän kanssa keskenämme puoli tuntia. Isäntä heitteli minulle lelua minä hain sen ja vein takaisin isännälle. Siellä oli paljon erilaisia hajuja enkä aina malttanut keskittyä isäntääni, mutta isäntäni ei tästä välittänyt, vaan antoi minun kulkea täysin vapaasti. Minulla oli kivaa ja toivottavasti isäntä vie minut sinne joskus toistekin. Toivottavasti silloin siellä olisi minulle leikkikavereita. Isäntä kuvasikin minua: http://pasi1.kapsi.fi/kuvat/Muuta/Masapuisto.mp4

Isäntä sanoo, että teiniaikani alkaa kohta olla ohi ja olen muuttumassa aikuiseksi. Minä en pissaa enää kaikkea pissiä yhteen paikkaan, vaan pissaan lenkkien aikana monesti. Isäntä on nauranut, että minä tagaan "Masa was here" -merkin. En ymmärrä, mitä hauskaa siinä on, minähän vain kerron tytöille olemassaolostani ja poikakoirille sanon samalla merkillä, että nää on mun huudit.

Minä tykkään nukkua isännän kanssa. Kun menemme illalla nukkumaan, niin käperryn joko isännän jalkojen päälle tai väliin tai sitten menen isäntäni kylkeen kiinni. Vaikka tuo kylkipaikka olisikin paras paikka, niin se on siitä huono, että kun isäntä kääntää kylkeä, niin minä meinaan tipahtaa sängystä. Mutta jalkojen päällä tai vieressä on hyvä olla eikä isäntä onneksi potki minua unissaan.

Ai niin, minulla on synttärit kolmen viikon päästä! Tulkaa käymään, minä tarjoan luut.

 

Masa tässä pitkästä aikaa hei. Isäntäni on tehnyt paljon töitä tietokoneella, mutta nyt hän antoi koneen hetkeksi minun käyttööni. Ensiksi haluan toivottaa teille kaikille hyvää uutta vuotta. Isoveikka oli meidän kanssamme juhlimassa uuden vuoden vaihtumista ja hän sanoi, että silloin pelottaa paljon, kun on kauhea pauke. Menimme isoveikan ja isännän kanssa kävelylle illalla ja isoveikka halusi nopeasti takaisin kotiin. Isäntä toi isoveikan kotiin ja me lähdimme uudelleen kävelylle kaksin. Vähän kyllä minuakin hermostutti se pauke, mutta isäntä antoi välillä namupaloja, joten en pelännyt enää niin paljoa. Lähdimme isännän kanssa yölläkin kävelemään ja silloin minuakin pelotti ihan kunnolla. Isäntä antoi taas namupaloja, eikä silloin enää pelottanut niin paljoa, vaikka kyllä vähän jännitin. Isäntäni ei ollut paukkeesta moksiskaan, ihmeellinen viilipytty hän on.

Isäntä ei oikein tykkää, kun juttelen toisten koirien kanssa. Hän on alkanut antamaan minulle nameja aina kun olemme kohtaamassa toisen koiran. Olen jo välillä osannutkin olla juttelematta, mutta jos toinen koira puhuu minulle ensin, niin enhän minä voi olla vastaamatta. Välillä olen innostunut keskustelusta niin paljon, etten huomaa isäntääni tai namupaloja ollenkaan ja silloin isäntäni ottaa minua niskasta kiinni. Tämän jälkeen herään nykyhetkeen ja huomaan, että isännälläni on asiaa. Kun isäntäni on päästänyt irti, niin yleensä sanon toiselle koiralle vielä heihei ja siitä isäntäni ei oikein tykkää.

Jos välillä olen vähän vallaton, niin isäntäni ääni on sellainen, että silloin tekee mieli uskoa. Joskus minulla on joku mielenkiintoinen haju tai muu asia, jota haluan tutkia tarkemmin enkä välttämättä tottele ihan heti isäntäni komentoa, niin voi pojat, silloin isäntä puhuu sellaisella äänellä, että menen heti hänen luokseen. Kiltti mies hän kuitenkin on, kun menen hänen luokseen korvat päänmyötäisesti, hymyillen leveästi ja heiluttaen häntääni, niin hän alkaa heti nauramaan ja rapsuttaa minua.

Eilen isäntä siivosi, koska olin kuulemma jättänyt kaikki roskat siivoamatta. Olohuoneen lattialla oli voirasian raato ja muutama hassu pahvinpalanen. En tunnusta! Isäntä laittoi leluni pahvilaatikkoon ja nosti sen vähän korkeammalle ettei se haittaisi siivoamista. Siivouksen jälkeen menin pahvilaatikolle hakemaan lelua ja huomasin isäntäni katsovan. Isäntä kyllä sanoi, että saan ottaa lelun, mutta menin silti pyytämään häneltä anteeksi, sillä tiedän, ettei laatikoihin saa mennä kaivelemaan. Isäntä nousi, kävi nostamassa pahvilaatikon alas ja sanoi, että nyt minun on helpompi ottaa leluja. Ilostuin niin paljon, että hymyilin levästi ja hyppelin isäntääni vasten. Isäntä alkoi nauraa ja hömppäili kanssani hetken.

Luotan isäntääni yli kaiken. Jos hän sanoo jonkin asian olevan ok, niin silloin se on ok. Eilen siivouksen jälkeisellä iltalenkillä huomasin epäilyttävän hahmon, josta kerroin isännällekin. Hahmo näytti olevan lumesta, sillä oli porkkananenä ja mustat napit. En oikein osannut luottaa tähän hahmoon, menin nopeasti ohi samalla isäntääni varoittaen. Isäntäpä pysähtyi hahmon luokse, kutsui minut takaisin, antoi herkkunapin ja sanoi, että kaikki on ok. Silloin tajusin, ettei minun tarvitse tällaisia hahmoja pelätä.

Yksi asia minua ihmetyttää isännässäni. Kuinka hän voi aina olla niin rauhallinen, vaikka joku asia pelottaa minua välillä todella paljon mutta ei häntä. Ehkä se johtuu siitä, että isäntäni on vanhempi ja kokeneempi. Mahtaisikohan isännän ilme muuttua, jos kaikki luut loppuisivat maailmasta. En tiedä, tutkin asiaa ja kerron johtopäätökseni teille myöhemmin.

Sen lisäksi, että isäntäni on opettanut minua olemaan maltillinen puheissani toisten koirien kanssa, niin hän haluaa, että kävelen hänen vierellään. Ensin en ymmärtänyt miksi, mutta isäntä antaa minulle aina namuja, kun kuljen hänen vierellään ja sen täytyy olla hyvä asia. Nykyään menen usein jo pyytämättä hänen vierelleen kulkemaan ja silloin isäntä tulee iloiseksi ja antaa minulle namuja. Lenkeillä ollessamme kun kuljen hänen edellään ja tulemme kohtaan, jossa on mahdollista mennä moneen eri suuntaan, olen yleensä kääntynyt katsomaan minne isäntäni suuntaa kulkunsa. Tällöin isäntä on aina heilutellut käsiään enkä oikein ole ymmärtänyt, mitä hän haluaa kun ei hyttysiäkään ole tähän vuodenaikaan mutta vähän aikaa sitten tajusin huitomisen merkityksen. Isäntähän näyttää minulle suuntaa, jonne mennään. Isäntä on sanonut, että kunhan alan päästä teiniydestäni eroon, niin alan rauhoittua ja käyttää päätäni enemmän sen sijaan, että menisin malttamattomasti ja vallattomasti sinne tänne. En ihan ymmärrä, mitä hän tuolla tarkoittaa, mutta luulen, että meillä tulee olemaan hauskaa.

Tulihan paljon asiaa, tassut on ihan kipeät. Nyt hei hei tältä kertaa.